Owlswick Press 1993
Sivuja: 307
Muuta: Avram Davidson antaa kirjassaa selityksen monelle fantasiakirjallisuudessa esiintyvälle ilmiölle selittämällä mm. lohikäärmetarujen lähtökohdaksi krokotiilit ja merenneitotarujen lähtökohdaksi metsään hylätyt lapset tai haaksirikkoutuneet vierasmaalaiset. Esimerkiksi Indonesiassa oli 1500-luvulla pidetty vankina vedestä löytynyttä "suurta valkoista meriapinaa". Vankeutensa aikana "meriapina" oli kirjoittanut seinään, jossa oli kahlehdittuna mm. hollantia ja latinaa. Kyseessä oli siis vain paikallisista poikkeava ihminen, jonka kieli oli paikallisille yhtä vieras.
Muita käsiteltäviä myyttejä ovat mm. Sinbadin matkat, Ihmissusi, Feeniks, Hyperborea ja Yksisarvinen. Avramin tyyli kirjoittaa on paikotellen hyvinkin sekava ja vapaata assosisaatiota, mutta kirja säilyttää mielenkiintonsa ja yllättävyytensä.
Toisaalta olen samaa mieltä, että jokaisella myytillä on pohjansa todellisuudessa, mutta että hienoakin hienommat lohikäärmeet selitetään vain krokotiileiksi! Ei, ei ja ei! Jonkinlainen mystisyys pitää säilyttää. Sen takia lohikäärmekin on varmaan saanut tarinoissa suuremmat puitteet kuin mitä nykyisellään krokotiilille annettaisiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti