Sisältää kirjat: Marikki ja Marikki ja kesäkummun Tuikku
WSOY, WS Bookwell Oy 2007, (1962, 1977)
Kuvittaja: Ilon Wiklund
Sivuja: 371
Alkuperäiskieliset nimet: Madicken ja Madicken och Junibackens Pims
Henkilöt:Marikki, Liisa, äiti, isä, Alva, Pyykki-Iida, Abbe, Nilssonin täti ja setä, Miia ja Ella
Juoni: Ensimmäisessä kirjassa Marikki on koulua aloitteleva tyttönen, josta Pyykki-Iida sanookin, että hän on tuumissaan vikkelämpi kuin Virsulan vaarin porsas. Marikilla on kuitenkin hyvä sydän. Kirjoissa kerrotaan Marikin koulun käynnistä, leikeistä pikkusisko Liisan kanssa, jutteluista naapurin isomman pojan Abben kanssa.
Muuta: Mukavan lämmin ja herttainen kirja. Lainasin tämän luettavaksi, koska kaipasin jotain onnellista. Lindgren on kyllä ansainnut paikkansa epäsovinnaisten tyttöhahmojen luojana, vaikka Marikki ei aivan Pepin tasolle ylläkään.
Kirjassa on jonkin verran uskonnollisia viitteitä Marikin ja Liisan leikeissä. Itseäni häiritsi etten tavoittanut kirjojen aika kautta kovin hyvin. Ihmisten välillä oli selkeä luokkajako.
lauantai 8. marraskuuta 2008
Michael Newton: Sielujen matka, elämää elämien välillä
Kustannus Oy Taivaankaari 2004 (Llewellyn Publications 1994)
Alkuperäiskielinen nimi: Journey of Souls
Sivuja: 315
Muuta: Hypnoterapeutti Michael Newton saa sattumalta asiakkaansa ylitietoiseen tilaan, jossa tämä pystyy antamaan tietoa sielun elämästä maanpäällisten elämien välillä. Kirjassa hän esittää erilaisia tapauskertomuksia, joissa tätä elämää valotetaan. Haastateltujen sielujen mukaan sielut valitsevat kulloisenkin elämänsä, tapahtumat, vastoinkäymiset, kehittyäkseen.
Kirja on hyvin mielenkiintoinen teos sielunvaelluksesta. Vaikka aika pitkälti sielunvaelluksen näenkin kirjassa kuvatun kaltaisena, en varmasti osaa sanoa, mihin siitä uskon.
Kirjan suurimmaksi ongelmaksi minulle muodostuu se, että siinä kuvataan ihmiskäsittein ja sanoin jotain, mitä ei mielestäni koskaan voi täysin niillä kuvata. Muutenkin kirja on ajatusmaailmaltaan hyvin länsimaihin keskittynyt, vaikka sivuaakin itämaisten uskontojen sielunvaelluskäsityksiä, ja ihmiskeskeinen. Sielut eivät ole ihmisiä, vaikka ihmiskehoon liittyvätkin. Kirjassa myös sielun liittyminen fyysiseen kehoon ja sielun ja fyysisen kehon suhde jäi ehkä vajaasti selitetyksi.
Alkuperäiskielinen nimi: Journey of Souls
Sivuja: 315
Muuta: Hypnoterapeutti Michael Newton saa sattumalta asiakkaansa ylitietoiseen tilaan, jossa tämä pystyy antamaan tietoa sielun elämästä maanpäällisten elämien välillä. Kirjassa hän esittää erilaisia tapauskertomuksia, joissa tätä elämää valotetaan. Haastateltujen sielujen mukaan sielut valitsevat kulloisenkin elämänsä, tapahtumat, vastoinkäymiset, kehittyäkseen.
Kirja on hyvin mielenkiintoinen teos sielunvaelluksesta. Vaikka aika pitkälti sielunvaelluksen näenkin kirjassa kuvatun kaltaisena, en varmasti osaa sanoa, mihin siitä uskon.
Kirjan suurimmaksi ongelmaksi minulle muodostuu se, että siinä kuvataan ihmiskäsittein ja sanoin jotain, mitä ei mielestäni koskaan voi täysin niillä kuvata. Muutenkin kirja on ajatusmaailmaltaan hyvin länsimaihin keskittynyt, vaikka sivuaakin itämaisten uskontojen sielunvaelluskäsityksiä, ja ihmiskeskeinen. Sielut eivät ole ihmisiä, vaikka ihmiskehoon liittyvätkin. Kirjassa myös sielun liittyminen fyysiseen kehoon ja sielun ja fyysisen kehon suhde jäi ehkä vajaasti selitetyksi.
perjantai 7. marraskuuta 2008
Jane Austen: Persuasion
Dover Publications 1997 (1817)
Sivuja: 188
Henkilöt: Anne Elliot, Sir Elliot, Elisabeth Elliot, Mr Elliot, Mary Musgrove, Charles Musgrove, Louisa ja Henrietta Musgrove, Captain Wentworth
Juoni: Nuoruudessaan Anne Elliotilla ja kapteeni Wentworthilla oli lyhyt kihlaus, jonka Anne purki ei niinkään tunteiden puutteesta vaan huonoista asemista johtuen. Seitsemän vuoden kuluttua kapteeni Wentworth palaa merillä vaurastuneena tarkoituksenaan etsiä itselleen vaimo. Miten käy Annen loukatun kosijan kanssa, kun kapteenista kiinnostuu Annen siskon Maryn miehen sisaret Louisa ja Henriettakin.
Muuta: Miten minä kaipaisinkaan näihin Austenin kirjoihin jonkinlaista yllätyksellisyyttä. Eniten sitä ehkä oli Ylpeydessä ja ennakkoluulossa, jossa pääparin välillä todella oli jännitettä, eikä yhteen päätyminen näytä alkuunkaan varmalta. Kapteeni Wentworth esitellään ensimmäisessä luvussa ja siitä pitäen on varmaa, että hän palaa sankarittaren elämään ja myös se, että he lopulta päätyvät yhteen.
Kirja oli miellyttävä. Pidin kyllä pääparin asetelmasta, jossa oli tietynlaista tunteiden pysyvyyttä ja sitoutumista.
Austenin viimeiseksi jäänyt teos.
Sivuja: 188
Henkilöt: Anne Elliot, Sir Elliot, Elisabeth Elliot, Mr Elliot, Mary Musgrove, Charles Musgrove, Louisa ja Henrietta Musgrove, Captain Wentworth
Juoni: Nuoruudessaan Anne Elliotilla ja kapteeni Wentworthilla oli lyhyt kihlaus, jonka Anne purki ei niinkään tunteiden puutteesta vaan huonoista asemista johtuen. Seitsemän vuoden kuluttua kapteeni Wentworth palaa merillä vaurastuneena tarkoituksenaan etsiä itselleen vaimo. Miten käy Annen loukatun kosijan kanssa, kun kapteenista kiinnostuu Annen siskon Maryn miehen sisaret Louisa ja Henriettakin.
Muuta: Miten minä kaipaisinkaan näihin Austenin kirjoihin jonkinlaista yllätyksellisyyttä. Eniten sitä ehkä oli Ylpeydessä ja ennakkoluulossa, jossa pääparin välillä todella oli jännitettä, eikä yhteen päätyminen näytä alkuunkaan varmalta. Kapteeni Wentworth esitellään ensimmäisessä luvussa ja siitä pitäen on varmaa, että hän palaa sankarittaren elämään ja myös se, että he lopulta päätyvät yhteen.
Kirja oli miellyttävä. Pidin kyllä pääparin asetelmasta, jossa oli tietynlaista tunteiden pysyvyyttä ja sitoutumista.
Austenin viimeiseksi jäänyt teos.
maanantai 22. syyskuuta 2008
Arturo Pérez-Reverte: Kapteeni Alatriste
Like 2004 (1996)
Alkuperäiskielinen nimi: El Capitán Alatriste
Sivuja: 291
Henkilöt: Kapteeni Alatriste, Ínigo Balboa, Buckingham, Kaarle Stuart, Gualterio Malatesta, Emilio Bocanegra
Juoni: Miekkamies ja palkkamurhaaja Kapteeni Diego Alatriste saa epäilyttävän tehtävän kolmelta tuntemattomalta herrasmieheltä. Hänen ja hänen rikostoverinsa Gualterio Malatestan on määrä ryöstää kaksi englantilaismatkalaista. Kolmannen herrasmiehen poistuttua ohjeet muuttuvat. Tehtävänä on surmata molemmat kerettiläiset. Toinen herrasmiehistä osottautuu inkvisiittori Emilio Bocanegraksi.
Kapteenin epäilykset tehtävää kohtaan heräävät ja toisen englantilaismiehen pyytäessä apua toverilleen hän päätyy pelastamaan molemmat. Miehet osottautuvat aatelisiksi; toinen on Buckimhamin herttua ja toinen englannin kruununprinssi Kaarle Stuart. Tehtävässä epäonnistuessaan Kapteeni Alatriste on kuitenkin saanut suuria vihamiehiä, joiden kanssa välien selvittely päätyy ulkoilmateatteriin, jossa Buckingham ja Kaarle Stuart tulevat hänen apuunsa.
Muuta: Kirja oli hauska ja värikäs, mutta toivottoman rönsyilevästi kerrottu. Kertojana on Kapteenin apulainen Ínigo Balboa, ja välillä sivutaan Espanjan ja Euroopan historiaakin. Ehkä vika on minussa, mutta tämäkään ei tuntunut kovin sujuvalta ja sulavalta tekstiltä, vaikka nopealukuinen kirja olikin. Henkilöt eivät sinällään herättäneet suurempia tunteita, mutta varmaan tulen kuitenkin lainaamaan Kapteenin seikkailujen jatko-osat. Historia on parasta nautittuna tarinamuodossa.
Alkuperäiskielinen nimi: El Capitán Alatriste
Sivuja: 291
Henkilöt: Kapteeni Alatriste, Ínigo Balboa, Buckingham, Kaarle Stuart, Gualterio Malatesta, Emilio Bocanegra
Juoni: Miekkamies ja palkkamurhaaja Kapteeni Diego Alatriste saa epäilyttävän tehtävän kolmelta tuntemattomalta herrasmieheltä. Hänen ja hänen rikostoverinsa Gualterio Malatestan on määrä ryöstää kaksi englantilaismatkalaista. Kolmannen herrasmiehen poistuttua ohjeet muuttuvat. Tehtävänä on surmata molemmat kerettiläiset. Toinen herrasmiehistä osottautuu inkvisiittori Emilio Bocanegraksi.
Kapteenin epäilykset tehtävää kohtaan heräävät ja toisen englantilaismiehen pyytäessä apua toverilleen hän päätyy pelastamaan molemmat. Miehet osottautuvat aatelisiksi; toinen on Buckimhamin herttua ja toinen englannin kruununprinssi Kaarle Stuart. Tehtävässä epäonnistuessaan Kapteeni Alatriste on kuitenkin saanut suuria vihamiehiä, joiden kanssa välien selvittely päätyy ulkoilmateatteriin, jossa Buckingham ja Kaarle Stuart tulevat hänen apuunsa.
Muuta: Kirja oli hauska ja värikäs, mutta toivottoman rönsyilevästi kerrottu. Kertojana on Kapteenin apulainen Ínigo Balboa, ja välillä sivutaan Espanjan ja Euroopan historiaakin. Ehkä vika on minussa, mutta tämäkään ei tuntunut kovin sujuvalta ja sulavalta tekstiltä, vaikka nopealukuinen kirja olikin. Henkilöt eivät sinällään herättäneet suurempia tunteita, mutta varmaan tulen kuitenkin lainaamaan Kapteenin seikkailujen jatko-osat. Historia on parasta nautittuna tarinamuodossa.
perjantai 19. syyskuuta 2008
J.R.R Tolkien: Children of Húrin
HarperCollinsPublishers 2007
Sivuja: 313
Henkilöt: Húrin, Mordwen, Túrin, Lalaith, Nienor, Finduilas
Juoni: Túrin on perheensä vanhin lapsi. Hänellä on sisko, Lalaith, joka kuolee lapsena. Túrinin isä lähtee sotimaan Morgothia vastaan ja joutuu vangiksi. Húrin uhmaa Morgothin mahtia, ja Morgoth kiroaa hänet ja hänen sukunsa.
Itäläiset ovat hyökkäämässä Húrinin ja hänen äitinsä Mordwenin kylään. Mordwen on raskaana ja hän lähettää poikansa haltioiden luokse turvaan Doriathiin, ettei tämä joudu orjaksi. Haltioiden luona Túrin oppii yhtä taitavaksi kuin haltiat. Ikävän välikohtauksen seurauksena hän kuitenkin päättää hylätä uuden kotinsa ja liittyy metsissä vaelteleviin lainsuojattomiin.
Lainsuojattomien luota hän lopulta monien vaiheiden kautta Nargothrondiin, haltioiden luokse. Siellä hän saa osakseen haltianeito Finduilasin rakkauden. Nargohtrond joutuu kuitenkin örkkien ja lohikäärme Glaurungin hyökkäykseen ja tuhoutuu. Finduilas joutuu vangiksi. Túrinilla on mahdollisuus pelastaa hänet, mutta lohikäärmeiden valheiden ansiosta hän lähtee etsimään äitiään ja sisartaan, Nienoria, joka on jo varttunut aikuiseksi.
Sisar ja äiti ovat kuitenkin paenneet kotoaan etsimään Túrinia. He ovat paenneet haltioiden luokse Doriathiin, josta he kuitenkin jatkavat etsintäänsä kuullessaan uutiset Nargothrondin tuhosta. Nargothrondissa Nienor joutuu lohikäärmeen valheiden uhriksi ja pakenee metsään. Túrin löytää hänet muistinsa menettäneenä ja nimeää hänet Ninieliksi. He rakastuvat ja avioituvat ja kaikki paljastuu vasta kun Túrin surmaa heidä kotiaan uhanneen lohikäärme Glaurungin. Nienor syöksyy jokeen ja Túrin miekkaansa.
Muuta: Heti alussa tarinassa tuntui olevan jotain tuttua. Kirjan keskivaiheilla keksin sen muistuttavan Kullervon tarua Kalevalasta. Sama tarinahan se onkin. Sama synkkyys, lohduttomuus ja epätoivo. Alusta pitäen tietää, että tarina ei voi päättyä hyvin.
Teksti tuntui jotenkin viimeistelemättömältä, mutta loppuvaiheessa tapahtumat veivät enemmän huomiota, eikä tekstin viimeistelemättömyys enää niin häirinnyt. Kirja on Christoper Tolkienin editoima ja jäin miettimään olisiko teksti ollut parempi, jos Tolkien itse olisi viimeistellyt sen. Samalla surin kaikkia niitä muita tarinoita, joita hän ei koskaan saanut valmiiksi.
Sivuja: 313
Henkilöt: Húrin, Mordwen, Túrin, Lalaith, Nienor, Finduilas
Juoni: Túrin on perheensä vanhin lapsi. Hänellä on sisko, Lalaith, joka kuolee lapsena. Túrinin isä lähtee sotimaan Morgothia vastaan ja joutuu vangiksi. Húrin uhmaa Morgothin mahtia, ja Morgoth kiroaa hänet ja hänen sukunsa.
Itäläiset ovat hyökkäämässä Húrinin ja hänen äitinsä Mordwenin kylään. Mordwen on raskaana ja hän lähettää poikansa haltioiden luokse turvaan Doriathiin, ettei tämä joudu orjaksi. Haltioiden luona Túrin oppii yhtä taitavaksi kuin haltiat. Ikävän välikohtauksen seurauksena hän kuitenkin päättää hylätä uuden kotinsa ja liittyy metsissä vaelteleviin lainsuojattomiin.
Lainsuojattomien luota hän lopulta monien vaiheiden kautta Nargothrondiin, haltioiden luokse. Siellä hän saa osakseen haltianeito Finduilasin rakkauden. Nargohtrond joutuu kuitenkin örkkien ja lohikäärme Glaurungin hyökkäykseen ja tuhoutuu. Finduilas joutuu vangiksi. Túrinilla on mahdollisuus pelastaa hänet, mutta lohikäärmeiden valheiden ansiosta hän lähtee etsimään äitiään ja sisartaan, Nienoria, joka on jo varttunut aikuiseksi.
Sisar ja äiti ovat kuitenkin paenneet kotoaan etsimään Túrinia. He ovat paenneet haltioiden luokse Doriathiin, josta he kuitenkin jatkavat etsintäänsä kuullessaan uutiset Nargothrondin tuhosta. Nargothrondissa Nienor joutuu lohikäärmeen valheiden uhriksi ja pakenee metsään. Túrin löytää hänet muistinsa menettäneenä ja nimeää hänet Ninieliksi. He rakastuvat ja avioituvat ja kaikki paljastuu vasta kun Túrin surmaa heidä kotiaan uhanneen lohikäärme Glaurungin. Nienor syöksyy jokeen ja Túrin miekkaansa.
Muuta: Heti alussa tarinassa tuntui olevan jotain tuttua. Kirjan keskivaiheilla keksin sen muistuttavan Kullervon tarua Kalevalasta. Sama tarinahan se onkin. Sama synkkyys, lohduttomuus ja epätoivo. Alusta pitäen tietää, että tarina ei voi päättyä hyvin.
Teksti tuntui jotenkin viimeistelemättömältä, mutta loppuvaiheessa tapahtumat veivät enemmän huomiota, eikä tekstin viimeistelemättömyys enää niin häirinnyt. Kirja on Christoper Tolkienin editoima ja jäin miettimään olisiko teksti ollut parempi, jos Tolkien itse olisi viimeistellyt sen. Samalla surin kaikkia niitä muita tarinoita, joita hän ei koskaan saanut valmiiksi.
maanantai 4. elokuuta 2008
Antti Hopia ja Nina Laakko: Kirjaston kissat
Sammakko, Otavan kirjapaino Oy 2001 ja 2004
Henkilöt: Fransis, Kolli ja Ziu
Vaihteeksi sarjakuvaa, kirjat:
Kirjaston kissat, Pyhän kalan salaseura
Kirjaston kissat, Gogolin nenä
Muuta: Ihanaa kissasarjakuvaa. Sarjakuvassa pohditaan filosofiaa, kalastusta, kissana olemista ja mukana on minulle niin tärkeä kirjasto ja kirjatkin. Kerrassaan täydellistä.
Tarinoissa Ziu perustaa lintuhotellin, hänet vihitään Pyhän kalan salaseuraan, hän rakastuu jäätelömyyjään. Tarinat muodostavat sopivan lyhyitä ja viihdyttäviä kokonaisuuksia.
Henkilöt: Fransis, Kolli ja Ziu
Vaihteeksi sarjakuvaa, kirjat:
Kirjaston kissat, Pyhän kalan salaseura
Kirjaston kissat, Gogolin nenä
Muuta: Ihanaa kissasarjakuvaa. Sarjakuvassa pohditaan filosofiaa, kalastusta, kissana olemista ja mukana on minulle niin tärkeä kirjasto ja kirjatkin. Kerrassaan täydellistä.
Tarinoissa Ziu perustaa lintuhotellin, hänet vihitään Pyhän kalan salaseuraan, hän rakastuu jäätelömyyjään. Tarinat muodostavat sopivan lyhyitä ja viihdyttäviä kokonaisuuksia.
sunnuntai 3. elokuuta 2008
Avram Davidson: Adventures in Unhistory
Owlswick Press 1993
Sivuja: 307
Muuta: Avram Davidson antaa kirjassaa selityksen monelle fantasiakirjallisuudessa esiintyvälle ilmiölle selittämällä mm. lohikäärmetarujen lähtökohdaksi krokotiilit ja merenneitotarujen lähtökohdaksi metsään hylätyt lapset tai haaksirikkoutuneet vierasmaalaiset. Esimerkiksi Indonesiassa oli 1500-luvulla pidetty vankina vedestä löytynyttä "suurta valkoista meriapinaa". Vankeutensa aikana "meriapina" oli kirjoittanut seinään, jossa oli kahlehdittuna mm. hollantia ja latinaa. Kyseessä oli siis vain paikallisista poikkeava ihminen, jonka kieli oli paikallisille yhtä vieras.
Muita käsiteltäviä myyttejä ovat mm. Sinbadin matkat, Ihmissusi, Feeniks, Hyperborea ja Yksisarvinen. Avramin tyyli kirjoittaa on paikotellen hyvinkin sekava ja vapaata assosisaatiota, mutta kirja säilyttää mielenkiintonsa ja yllättävyytensä.
Toisaalta olen samaa mieltä, että jokaisella myytillä on pohjansa todellisuudessa, mutta että hienoakin hienommat lohikäärmeet selitetään vain krokotiileiksi! Ei, ei ja ei! Jonkinlainen mystisyys pitää säilyttää. Sen takia lohikäärmekin on varmaan saanut tarinoissa suuremmat puitteet kuin mitä nykyisellään krokotiilille annettaisiin.
Sivuja: 307
Muuta: Avram Davidson antaa kirjassaa selityksen monelle fantasiakirjallisuudessa esiintyvälle ilmiölle selittämällä mm. lohikäärmetarujen lähtökohdaksi krokotiilit ja merenneitotarujen lähtökohdaksi metsään hylätyt lapset tai haaksirikkoutuneet vierasmaalaiset. Esimerkiksi Indonesiassa oli 1500-luvulla pidetty vankina vedestä löytynyttä "suurta valkoista meriapinaa". Vankeutensa aikana "meriapina" oli kirjoittanut seinään, jossa oli kahlehdittuna mm. hollantia ja latinaa. Kyseessä oli siis vain paikallisista poikkeava ihminen, jonka kieli oli paikallisille yhtä vieras.
Muita käsiteltäviä myyttejä ovat mm. Sinbadin matkat, Ihmissusi, Feeniks, Hyperborea ja Yksisarvinen. Avramin tyyli kirjoittaa on paikotellen hyvinkin sekava ja vapaata assosisaatiota, mutta kirja säilyttää mielenkiintonsa ja yllättävyytensä.
Toisaalta olen samaa mieltä, että jokaisella myytillä on pohjansa todellisuudessa, mutta että hienoakin hienommat lohikäärmeet selitetään vain krokotiileiksi! Ei, ei ja ei! Jonkinlainen mystisyys pitää säilyttää. Sen takia lohikäärmekin on varmaan saanut tarinoissa suuremmat puitteet kuin mitä nykyisellään krokotiilille annettaisiin.
sunnuntai 27. heinäkuuta 2008
Matt Groening: Futurama-O-Rama
Titan Books 2002 Bongo Entertainment, inc.
Sivuja: 116
Henkilöt: Fry, Leela, Dr Fransworth, Bender, Amy
Vaihteeksi sarjakuvaa. Sisältää tarinat:
Monkey Sea, Monkey Doom!
...But Deliver us to Evil!
The Owner of Mars Attacks!
Doop the Right Thing!
Muuta: Juonellisesti Futurama tv-sarjan kanssa samanlaisia sarjakuvaseikkailuja. Viihdyttävä kokonaisuus, tästä olisin pitänyt kuukausittain ilmestyvänä lehtenä. Nyt joudun ostamaan lehdet kokoomakirjoina, näitä kun ei Suomeen muuten taida saada tilattua.
Viime aikoina on tullut luettua ilmeisesti liikaa kirjoja. Sarjakuvaan keskittyminen oli aluksi vaikeaa, kun juoni koostuikin kuvista ja tekstistä. Kuvitus on ihan onnistunutta, kahden keskimmäisen sarjan väritys vain oli pielessä. Leelan hiukset ja Planet Expressin alus olivat aivan väärää sävyä.
Futuramaa seuraa mielikseen sarjakuvanakin. Nyt pitäisi sitten vain saada seuraavat lehdet...
Sivuja: 116
Henkilöt: Fry, Leela, Dr Fransworth, Bender, Amy
Vaihteeksi sarjakuvaa. Sisältää tarinat:
Monkey Sea, Monkey Doom!
...But Deliver us to Evil!
The Owner of Mars Attacks!
Doop the Right Thing!
Muuta: Juonellisesti Futurama tv-sarjan kanssa samanlaisia sarjakuvaseikkailuja. Viihdyttävä kokonaisuus, tästä olisin pitänyt kuukausittain ilmestyvänä lehtenä. Nyt joudun ostamaan lehdet kokoomakirjoina, näitä kun ei Suomeen muuten taida saada tilattua.
Viime aikoina on tullut luettua ilmeisesti liikaa kirjoja. Sarjakuvaan keskittyminen oli aluksi vaikeaa, kun juoni koostuikin kuvista ja tekstistä. Kuvitus on ihan onnistunutta, kahden keskimmäisen sarjan väritys vain oli pielessä. Leelan hiukset ja Planet Expressin alus olivat aivan väärää sävyä.
Futuramaa seuraa mielikseen sarjakuvanakin. Nyt pitäisi sitten vain saada seuraavat lehdet...
sunnuntai 20. heinäkuuta 2008
Elizabeth Pantley: The No-Cry Sleep Solution For Toddlers and Preschoolers
McGraw-Hill, Better Beginnings 2005
Sivuja: 387
Muuta: Lasten uni- ja nukkumisongelmia käsittelevä kirja käsittelee ongelmaa kokonaisvaltaisesti, mutta tarjotut ratkaisut tuntuvat kuitenkin liikkuvan aika perustasolla. Luovemmatkin ratkaisut tuntuivat vaativan lapsen yhteistyöhalua, ja meillä se tuntuu ennemmin olevan perusongelma, etten osaa keksiä tarpeeksi motivoivia asioita lasten yhteistyökyvyn parantamisesksi. Onkohan tästä aiheesta kirjaa?
Hyvää kirjassa oli se, että Pantley painottaa jokaiselle perheelle niiden omien ratkaisujen löytämistä. Vaikka kirja ei tarjoisikaan ratkaisuja ongelmiin suoraan johtuen siitä, ettei kaikkia ratkaisuja pysty suoraan käyttämään kussakin perheessä, kirjan kokonaisvaltainen tapa tarkastella ongelmaa auttaa selvittämään omia tavoitteita ja tapoja ratkaista uniongelmat.
Ensi alkuun täytyy nyt kirjan ohjeiden mukaan luoda lapsille toistuvat ja selkeät iltarutiinit. Sen jälkeen voi keskittyä yksittäisiin ongelmiin, kuten nukahtamiseen ilman vanhempaa ja iltaravailuihin.
Kirja on kirjoitettu aika tyypilliseen amerikkalaistyyliin. Se on paikoin hyvinkin holhoava ja sisältää turhaakin toistoa. Normaaliälyinen ihminen kyllä ymmärtää asiat vähemmälläkin. Lisäksi itse toivoisin tämän tyyppiseltä kirjalta, jossa kuitenkin esitellään nukkumisesta myös tieteellistä tietoa, tieteellisempä lähestymistapaa.
Sivuja: 387
Muuta: Lasten uni- ja nukkumisongelmia käsittelevä kirja käsittelee ongelmaa kokonaisvaltaisesti, mutta tarjotut ratkaisut tuntuvat kuitenkin liikkuvan aika perustasolla. Luovemmatkin ratkaisut tuntuivat vaativan lapsen yhteistyöhalua, ja meillä se tuntuu ennemmin olevan perusongelma, etten osaa keksiä tarpeeksi motivoivia asioita lasten yhteistyökyvyn parantamisesksi. Onkohan tästä aiheesta kirjaa?
Hyvää kirjassa oli se, että Pantley painottaa jokaiselle perheelle niiden omien ratkaisujen löytämistä. Vaikka kirja ei tarjoisikaan ratkaisuja ongelmiin suoraan johtuen siitä, ettei kaikkia ratkaisuja pysty suoraan käyttämään kussakin perheessä, kirjan kokonaisvaltainen tapa tarkastella ongelmaa auttaa selvittämään omia tavoitteita ja tapoja ratkaista uniongelmat.
Ensi alkuun täytyy nyt kirjan ohjeiden mukaan luoda lapsille toistuvat ja selkeät iltarutiinit. Sen jälkeen voi keskittyä yksittäisiin ongelmiin, kuten nukahtamiseen ilman vanhempaa ja iltaravailuihin.
Kirja on kirjoitettu aika tyypilliseen amerikkalaistyyliin. Se on paikoin hyvinkin holhoava ja sisältää turhaakin toistoa. Normaaliälyinen ihminen kyllä ymmärtää asiat vähemmälläkin. Lisäksi itse toivoisin tämän tyyppiseltä kirjalta, jossa kuitenkin esitellään nukkumisesta myös tieteellistä tietoa, tieteellisempä lähestymistapaa.
tiistai 15. heinäkuuta 2008
Elizabeth Peters: The Ape Who Guards The Balance
Robinson 2003, ensijulkaisu Avon Books 1998
Sivuja: 407
Henkilöt: Amelia Peapody Emerson, Mr Emerson, Ramses, Nefret, David, Sethos, Sir Edward, Bertha
Juoni: Amelia törmää sattumalta vanhaan tuttuunsa mestaririkolliseen Sethokseen naisasialiikkeen kokouksessa. Tästä seurauksena hänet yritetään siepata, mutta onneksi hänen miehensä ja poikansa ehtivät hätiin. Emersonit lapsineen suuntaavat Egyptiin hälyä ja vaaraa pakoon. Kaivauksilla on odotettavissa tylsä kausi.
Ramses, David ja Nefret kuitenkin saavat käsiinsä vanhan papyruksen, jonka joku haluaa epätoivoisesti takaisin. Joesta löytyy runneltu ruumis ja vaara näyttääkin seuranneen heitä Egyptiin. Onko kaiken takana Sethos vai joku muu, ja miten käy Davisin löytämän uuden haudan?
Muuta: Sopivassa suhteessa huumoria, vaarallisia tilanteita, Muinaisegyptiä ja kaivausten todellsita historiaa. Mukana kun on oikeitakin henkilöitä kuten Carter ja Davis. Mitä olisin kaivannut enemmän on toiminta. Kirjan alku oli jotenkin hidastempoinen. Toisaalta olisin halunnut tietää enemmän kaivauksista ja kirja olisi ollut riittävän kiinostava pelkästään arkeologin työnkuvauksenakin. Toisaalta murhamysteeri antoi lisämaustetta.
Kirja on kymmenes Amelia Peapody-kirja. Vaikka kirja toimiikin suhteellisen hyvin itsenäisenä teoksena, jotenkin tulee tunne kuin henkilöiden oletettaisiin jo olevan tutumpia ja heidän historiansa paremmin selvillä.
Ei jääne ainoaksi Peapody-kirjaksi, jonka luen. Kirjastosta vaan ei näitä löydy - ainakaan ensimmäistä.
Minulla oli joitakin vaikeuksia suhtautua sadan vuoden takaiseen maailmaan.
Sivuja: 407
Henkilöt: Amelia Peapody Emerson, Mr Emerson, Ramses, Nefret, David, Sethos, Sir Edward, Bertha
Juoni: Amelia törmää sattumalta vanhaan tuttuunsa mestaririkolliseen Sethokseen naisasialiikkeen kokouksessa. Tästä seurauksena hänet yritetään siepata, mutta onneksi hänen miehensä ja poikansa ehtivät hätiin. Emersonit lapsineen suuntaavat Egyptiin hälyä ja vaaraa pakoon. Kaivauksilla on odotettavissa tylsä kausi.
Ramses, David ja Nefret kuitenkin saavat käsiinsä vanhan papyruksen, jonka joku haluaa epätoivoisesti takaisin. Joesta löytyy runneltu ruumis ja vaara näyttääkin seuranneen heitä Egyptiin. Onko kaiken takana Sethos vai joku muu, ja miten käy Davisin löytämän uuden haudan?
Muuta: Sopivassa suhteessa huumoria, vaarallisia tilanteita, Muinaisegyptiä ja kaivausten todellsita historiaa. Mukana kun on oikeitakin henkilöitä kuten Carter ja Davis. Mitä olisin kaivannut enemmän on toiminta. Kirjan alku oli jotenkin hidastempoinen. Toisaalta olisin halunnut tietää enemmän kaivauksista ja kirja olisi ollut riittävän kiinostava pelkästään arkeologin työnkuvauksenakin. Toisaalta murhamysteeri antoi lisämaustetta.
Kirja on kymmenes Amelia Peapody-kirja. Vaikka kirja toimiikin suhteellisen hyvin itsenäisenä teoksena, jotenkin tulee tunne kuin henkilöiden oletettaisiin jo olevan tutumpia ja heidän historiansa paremmin selvillä.
Ei jääne ainoaksi Peapody-kirjaksi, jonka luen. Kirjastosta vaan ei näitä löydy - ainakaan ensimmäistä.
Minulla oli joitakin vaikeuksia suhtautua sadan vuoden takaiseen maailmaan.
Lukusuunnitelma 1
Nyt kesken
Elizabeth Peters: The Ape Who Guards The Balance - noin 60 sivua lukematta
Elizabeth Pantley: The No-Cry Sleep Solution For Toddlers and Preschoolers - alle 100 sivua lukematta
Seuraavaksi:
J. R. R. Tolkien: The Children of Hurin - 300 sivua
Egypti, faaraoiden maa - 530 sivua
Avram Davidson: Adventures in Unhistory - 304 sivua
Muut luettavat, edellisten jälkeen
J.K. Rowlings: Harry Potter and The Philosopher's Stone - 220 sivua
Enid Blyton: The Island of Adventure - 280 sivua
Michael Baigent, Richard Leigh, Henry Lincoln: Holy Blood and the Holy Grail - 458 sivua
Neil Gaiman: Neverwhere - 370 sivua
Storm Constantine: SeaDragons Heir - 340 sivua
Storm Constantine: Sign For The Sacred - 560 sivua
Cherith Baldry: The Roses of Roazon - 530 sivua
Brian Bates: The Real Middle Earth - 250 sivua
Janusz Piekalkiewicz: Kadonneen kullan jäljillä - 405 sivua
Laurence Gardner: The Shadow of Solomon - 440 sivua
Marilyn Diamond, Tri Donald Burton Schnell: Fittonics Elämäsi kuntoon - 300 sivua
Robert O. Young, Shelley Redford Young: The Ph Miracle for Weight Loss - 440 sivua
Nyt luettavien rinnalla alan varmaan pikku hiljaa lukemaan isoa Egypti tietokirjaa ja Avram Davidsonin kirjaa. Jälkimmäinen on lainattu kirjastosta, enkä sitä jaksaisi enää uusia, joten se pitäisi saada luettua ennen eräpäivää. Kunhan Petersin kirja on luettu, aloitan Hurinin lapsia.
Yritän pitää luettavana 1-3 kirjaa kerrallaan. 1-2 tietopainotteisempaa ja yksi kertomus.
Seuraavaksi luettavien kirjojen listassa on paljon kirjoja omasta hyllystä, joille ei vain ole tähän mennessä löytynyt aikaa. Potterin ja Seikkailu-sarjan olen lukenut kyllä jo kertaalleen, mutta aloitan niiden lukemisen uudelleen. Kahdesta viimeisestä toivon jotain vinkkejä laihdutusprojektiin, joskaan mitään ohjelmaa tai ruokavaliota en puhtaasti ala noudattamaan.
Olen tekemässä toisenlaistakin "lukusuunnitelmaa". Listaan kirjoja, jotka olen lukenut ja joista olen pitänyt, sekä sellaisia kirjoja, joiden lukeminen kiinnostaisi. Pitäisi vaan löytää lisää kirjavinkkejä ja osata valikoida niitä hyviä kirjoja.
Elizabeth Peters: The Ape Who Guards The Balance - noin 60 sivua lukematta
Elizabeth Pantley: The No-Cry Sleep Solution For Toddlers and Preschoolers - alle 100 sivua lukematta
Seuraavaksi:
J. R. R. Tolkien: The Children of Hurin - 300 sivua
Egypti, faaraoiden maa - 530 sivua
Avram Davidson: Adventures in Unhistory - 304 sivua
Muut luettavat, edellisten jälkeen
J.K. Rowlings: Harry Potter and The Philosopher's Stone - 220 sivua
Enid Blyton: The Island of Adventure - 280 sivua
Michael Baigent, Richard Leigh, Henry Lincoln: Holy Blood and the Holy Grail - 458 sivua
Neil Gaiman: Neverwhere - 370 sivua
Storm Constantine: SeaDragons Heir - 340 sivua
Storm Constantine: Sign For The Sacred - 560 sivua
Cherith Baldry: The Roses of Roazon - 530 sivua
Brian Bates: The Real Middle Earth - 250 sivua
Janusz Piekalkiewicz: Kadonneen kullan jäljillä - 405 sivua
Laurence Gardner: The Shadow of Solomon - 440 sivua
Marilyn Diamond, Tri Donald Burton Schnell: Fittonics Elämäsi kuntoon - 300 sivua
Robert O. Young, Shelley Redford Young: The Ph Miracle for Weight Loss - 440 sivua
Nyt luettavien rinnalla alan varmaan pikku hiljaa lukemaan isoa Egypti tietokirjaa ja Avram Davidsonin kirjaa. Jälkimmäinen on lainattu kirjastosta, enkä sitä jaksaisi enää uusia, joten se pitäisi saada luettua ennen eräpäivää. Kunhan Petersin kirja on luettu, aloitan Hurinin lapsia.
Yritän pitää luettavana 1-3 kirjaa kerrallaan. 1-2 tietopainotteisempaa ja yksi kertomus.
Seuraavaksi luettavien kirjojen listassa on paljon kirjoja omasta hyllystä, joille ei vain ole tähän mennessä löytynyt aikaa. Potterin ja Seikkailu-sarjan olen lukenut kyllä jo kertaalleen, mutta aloitan niiden lukemisen uudelleen. Kahdesta viimeisestä toivon jotain vinkkejä laihdutusprojektiin, joskaan mitään ohjelmaa tai ruokavaliota en puhtaasti ala noudattamaan.
Olen tekemässä toisenlaistakin "lukusuunnitelmaa". Listaan kirjoja, jotka olen lukenut ja joista olen pitänyt, sekä sellaisia kirjoja, joiden lukeminen kiinnostaisi. Pitäisi vaan löytää lisää kirjavinkkejä ja osata valikoida niitä hyviä kirjoja.
perjantai 27. kesäkuuta 2008
Stephen King: Lohikäärmeen silmät
Alkuperäinen nimi: The Eyes of The Dragon
Henkilöt: Roland, Peter, Thomas, Flagg, Ben, Dennis
Juoni: Kuninkaalla Roland on kaksi poikaa; kruununperillinen Peter ja Thomas. Roland ei ole mitenkään esimerkillinen kuningas. Hän on hieman yksinkertainen ja helposti neuvonantajansa velho Flaggin ohjailtavissa. Rolandin poika Peter on toista maata; suoraselkäinen, rehellinen, oikea kuningas. Kaikki näkevät Peterin erinomaisuuden myös Flagg, joka päättää järjestää Peterin pois tieltään syöstäkseen Delainin kuningaskunnan suunnittelemaansa tuhoon.
Flagg myrkyttää Rolandin ja saa Peterin näyttämään syylliseltä. Peter vangitaan ja nuori ja enemmän isänsä kaltainen Thomas, joka on elänyt erinomaisen Peterin varjossa ja nähnyt isänsä murhan, kruunataan kuninkaaksi. Hän on täysin Flaggin ohjailtavissa ja kuningaskunta näyttää tuhoon tuomitulta. Vangitulla Peterillä on kuitenkin suunnitelma ja lopulta kaikki on kiinni lautasliinoista, joiden käytön tärkeyttä Peterin ja Thomasin äiti painotti Peterin ollessa pieni.
Muuta: Aikoinaan lopetin Stephen Kingin kirjojen lukemisen, koska pitkälti ne tuntuivat saman toistolta ja olivat huonosti kirjoitettuja ja tuntuivat jokseenkin puuduttavilta. Tämä kirja poikkeaa täysin Kingin tavallisesta tyylistä. Sen teksti on sujuvaa, juoni mielenkiintoinen, jännittävä ja täynnä yllättäviä käänteitä.
Henkilöiden nimet - ainakin Roland ja Flagg - muistutti hauskasti Mustasta Tornista. Tuntui kuin tämä olisi ollut muinainen kertomus Mustan Tornin Rolandin kuningaskunnasta. Etenkin kun Flagg oli aikaisemminkin piinannut Delainin valtakuntaa.
Miksei Mustaa Tornia voitu kirjoittaa tällä samalla hauskalla ja sujuvalla tyylillä? Ei kai sille mitään voi, ettei oikein pidä Kingin perinteisestä tyylistä - joku muuhan saattaa pitää - mutta siinä tuntui, että hyvä tarina jäi huonon kerronnan jalkoihin. Tätä kirjaa voin kuitenkin suositella ja täytyy varmaan hankkia se koristamaan omaakin kirjahyllyä - vaikka alkuperäiskielisenä.
Henkilöt: Roland, Peter, Thomas, Flagg, Ben, Dennis
Juoni: Kuninkaalla Roland on kaksi poikaa; kruununperillinen Peter ja Thomas. Roland ei ole mitenkään esimerkillinen kuningas. Hän on hieman yksinkertainen ja helposti neuvonantajansa velho Flaggin ohjailtavissa. Rolandin poika Peter on toista maata; suoraselkäinen, rehellinen, oikea kuningas. Kaikki näkevät Peterin erinomaisuuden myös Flagg, joka päättää järjestää Peterin pois tieltään syöstäkseen Delainin kuningaskunnan suunnittelemaansa tuhoon.
Flagg myrkyttää Rolandin ja saa Peterin näyttämään syylliseltä. Peter vangitaan ja nuori ja enemmän isänsä kaltainen Thomas, joka on elänyt erinomaisen Peterin varjossa ja nähnyt isänsä murhan, kruunataan kuninkaaksi. Hän on täysin Flaggin ohjailtavissa ja kuningaskunta näyttää tuhoon tuomitulta. Vangitulla Peterillä on kuitenkin suunnitelma ja lopulta kaikki on kiinni lautasliinoista, joiden käytön tärkeyttä Peterin ja Thomasin äiti painotti Peterin ollessa pieni.
Muuta: Aikoinaan lopetin Stephen Kingin kirjojen lukemisen, koska pitkälti ne tuntuivat saman toistolta ja olivat huonosti kirjoitettuja ja tuntuivat jokseenkin puuduttavilta. Tämä kirja poikkeaa täysin Kingin tavallisesta tyylistä. Sen teksti on sujuvaa, juoni mielenkiintoinen, jännittävä ja täynnä yllättäviä käänteitä.
Henkilöiden nimet - ainakin Roland ja Flagg - muistutti hauskasti Mustasta Tornista. Tuntui kuin tämä olisi ollut muinainen kertomus Mustan Tornin Rolandin kuningaskunnasta. Etenkin kun Flagg oli aikaisemminkin piinannut Delainin valtakuntaa.
Miksei Mustaa Tornia voitu kirjoittaa tällä samalla hauskalla ja sujuvalla tyylillä? Ei kai sille mitään voi, ettei oikein pidä Kingin perinteisestä tyylistä - joku muuhan saattaa pitää - mutta siinä tuntui, että hyvä tarina jäi huonon kerronnan jalkoihin. Tätä kirjaa voin kuitenkin suositella ja täytyy varmaan hankkia se koristamaan omaakin kirjahyllyä - vaikka alkuperäiskielisenä.
keskiviikko 25. kesäkuuta 2008
Stephen King:The Dark Tower
Henkilöt: Roland of Gilead, Eddie Dean, Jake Chambers, Susannah Dean, Oy.
Juoni: Lyhyesti Roland of Gilead etsii mustaa tornia, jonka olemassa olo on uhattuna ja joka on tärkeä kaikkien maailmojen olemassa ololle. Matkallaan hänen apunaan on useita henkilöitä, joista suurin osa antaa tehtävän onnistumiselle henkensä.
Muuta: Tarina itsessään on hyvä ja kenties kertomisen arvoinenkin. Minä en vain kuulu Kingin suurimpiin ihailijoihin. Hänen tyylinsä kirjoittaa on raskas, kömpelö ja tuntuu olevan vailla minkään laista kykyä tiivistää sanottavaa.
Kirja sarjasta jäi jokseenkin sekava olo. Osa syy tähän voi olla, että ensimmäiset osat (1-3) luin jo joskus kymmenen vuotta sitten ja loput (4-7) nyt. Parhaimpana osana pitäisin osaa viisi (Wolwes of the Calla), joka on kokonaisuutena selkein. Loput tuntuivat olevan liian täynnä päämäärätöntä harhailua. Aikoinaan en siitä suuremmin pitänyt, enkä ollut vaivautunut etsimään myöhempiä osia käsiini ennen kuin nyt, kun sain ne lainaan ystävältä.
Loppu tietyllä tavalla tiivistää koko kirja sarjan. Itse pidin lopusta suurestikin. Siinä oli onnellisia elementtejä, mutta lopultakaan sitä ei oltu kirjoitettu onnelliseksi vaan jatkuvaksi kehäksi. Itse jäin miettimään kohtaloa ja kohtalosta vapautumista sekä valintoja. Siinä mielessä kirjan lopetus oli enemmän kuin onnistunut.
Juoni: Lyhyesti Roland of Gilead etsii mustaa tornia, jonka olemassa olo on uhattuna ja joka on tärkeä kaikkien maailmojen olemassa ololle. Matkallaan hänen apunaan on useita henkilöitä, joista suurin osa antaa tehtävän onnistumiselle henkensä.
Muuta: Tarina itsessään on hyvä ja kenties kertomisen arvoinenkin. Minä en vain kuulu Kingin suurimpiin ihailijoihin. Hänen tyylinsä kirjoittaa on raskas, kömpelö ja tuntuu olevan vailla minkään laista kykyä tiivistää sanottavaa.
Kirja sarjasta jäi jokseenkin sekava olo. Osa syy tähän voi olla, että ensimmäiset osat (1-3) luin jo joskus kymmenen vuotta sitten ja loput (4-7) nyt. Parhaimpana osana pitäisin osaa viisi (Wolwes of the Calla), joka on kokonaisuutena selkein. Loput tuntuivat olevan liian täynnä päämäärätöntä harhailua. Aikoinaan en siitä suuremmin pitänyt, enkä ollut vaivautunut etsimään myöhempiä osia käsiini ennen kuin nyt, kun sain ne lainaan ystävältä.
Loppu tietyllä tavalla tiivistää koko kirja sarjan. Itse pidin lopusta suurestikin. Siinä oli onnellisia elementtejä, mutta lopultakaan sitä ei oltu kirjoitettu onnelliseksi vaan jatkuvaksi kehäksi. Itse jäin miettimään kohtaloa ja kohtalosta vapautumista sekä valintoja. Siinä mielessä kirjan lopetus oli enemmän kuin onnistunut.
maanantai 23. kesäkuuta 2008
Ensimmäinen merkintä, taustaa kirjapäiväkirjalle
Hei ja Tervetuloa
Alunperin kirjapäiväkirjan pitämiseen sain idean varmaan yläasteen äidinkielen opettajaltani. Ensimmäisen kirjapäiväkirjani aloitin kuitenkin vasta lukioiässä. Nyt sain viimein kaivettua ne varaston kätköstä ja päätin aloittaa - jo pitkään sitä pohdittuani - uuden kirjapäiväkirjan näin blogimuodossa.
Kirjoitan tänne lyhyen esittelyn lukemistani kirjoista, erilaisia lukusuunnitelmia ja ajatuksia lukemisesta ja kirjoista sekä muuta aihetta sivuavaa. Kirjoina luen erityisesti fantasiaa, lasten ja nuorten kirjallisuutta ja erilaista tietokirjallisuutta, mutta pyrin laajentamaan kenttääni myös muuhun kiinnostavaan kirjallisuuteen.
Tällä hetkellä lukulistalla on Stephen Kingin Mustan tornin viimeinen osa, jota luen englanniksi ja autokoulun teoriakirja.
Alunperin kirjapäiväkirjan pitämiseen sain idean varmaan yläasteen äidinkielen opettajaltani. Ensimmäisen kirjapäiväkirjani aloitin kuitenkin vasta lukioiässä. Nyt sain viimein kaivettua ne varaston kätköstä ja päätin aloittaa - jo pitkään sitä pohdittuani - uuden kirjapäiväkirjan näin blogimuodossa.
Kirjoitan tänne lyhyen esittelyn lukemistani kirjoista, erilaisia lukusuunnitelmia ja ajatuksia lukemisesta ja kirjoista sekä muuta aihetta sivuavaa. Kirjoina luen erityisesti fantasiaa, lasten ja nuorten kirjallisuutta ja erilaista tietokirjallisuutta, mutta pyrin laajentamaan kenttääni myös muuhun kiinnostavaan kirjallisuuteen.
Tällä hetkellä lukulistalla on Stephen Kingin Mustan tornin viimeinen osa, jota luen englanniksi ja autokoulun teoriakirja.
Tilaa:
Kommentit (Atom)