Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja

Gummerrus 2002, 1949

Sivuja: 374

Alkuperäiskielinen nimi: I Capture the Castle

Mortmainin sisarukset Cassandra ja Rose asuvat vanhassa ränsistyvässä linnassa yhdessä isänsä, veljensä, äitipuolensa ja Stephenin kanssa. Isä on kirjailija, mutta kadottanut luomiskykynsä. Äitipuoli Topaz on muotokuvamalli ja taiteilija. Stephenin äiti oli linnan palvelusväkeä ja jäänyt Mortmainien perheeseen ikään kuin kasvatiksi äitinsä kuoltua.

Kirjan kertojana toimii 17-vuotias Cassandra, joka kirjoittaa perheen elämästä päiväkirjaan. Rose on 21 ja Thomas-veli 15. Elämä linnassa on aika tavanomaista ja köyhää, mutta sitten naapurustoon muuttaa amerikkalaissyntyiset veljekset, joista vanhempi on perinyt Scoatneyn kartanon lähistöltä.

Rose on kovin kyllästynyt köyhyyteen ja näyttääkin käyvän hyvin, sillä veljeksistä vanhempi rakastuu Roseen ja Rose tähän. Ongelmia seuraa, kun Cassandrakin huomaa olevansa rakastunut Simoniin ja selviää, ettei Rose ehkä välitäkään Simonista.

Kirja oli puoleen väliin saakka erittäin viihdyttävää ja mukavaa luettavaa. Henkilöt vaikuttivat todella hauskoilta ja pidettäviltä. Stephen nyt tosin oli aika reppana ja Rose vähän tylsä, mutta tarinassa tuntui olevan ainesta. Kun molemmat sisarukset alkoivat vaikuttaa rakastuneilta samaan veljekseen, joka kaiken lisäksi oli niistä veljeksistä se mielestäni tylsempi, alkoi kirja hieman pitkästyttää.

Loppuratkaisu oli yllättävä ja mukavan avoin. Kirjalle miltei toivoisi jatkoa, joka ei jatkaisi puolen välin jälkeen alkaneella imelällä linjalla vaan alun hauskalla. Minun olisi tehnyt mieli antaa tyhjäpäiselle ja ajattelemattomalle Roselle kunnon selkäsauna. Sen verran paljon kyseisen henkilön käytös minua kirjan lopussa ärsytti.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin enemmän miellyttävä lukukokemus, kuin pettymys.

Naomi Novik: Kuninkaan lohikäärme

Wsoy 2008, 2006

Sivuja: 278

Alkuperäiskielinen nimi:His Majesty's Dragon

Juoni:Kapteeni Laurence kaappaa ranskalaisaluksen, jolta löytyy lohikäärmeen muna. Lohikäärme valitsee kapteeni Laurencen ohjaajakseen ja kapteeni lohikäärmeineen siirtyy ilmavoimiin. Ratkaisevassa taistelussa Temeraireksi nimetystä lohikäärmeestä paljastuu yllättäviä asioita, jotka kääntävät taistelun kulun voitoksi.

Muuta:Minä en pidä fantasioidusta historiasta. Kirja olisi toiminut minulle paremmin, jos se olisi käyty jossain fantasiamaailmassa ilman yhtymäkohtia todellisuuteen.

Kirja ei kuitenkaan ole huono, vain hieman puiseva ja tylsästi kirjoitettu. Kieli on hyvin teknistä ja kuivaa, eikä siihen ole saatu elävyyttä. On kuin lukisi jotain käyttöopasta.

Juonikin on sinällään ihan hyvä. Itselle jäi vain epäselväksi, miten ihmeessä ne villit lohikäärmeet selviävät, kun lohikäärmeen poikaset ovat niin riippuvaisia ihmisistä. Tähän olisin kaivannut lisävalaistusta. Muutenkaan lohikäärmeiden sielunelämää ei valoteta tarpeeksi. Vaikka villeistäkin lohikäärmeistä puhutaan, on kuin lohikäärmeitä ei olisi olemassa ilman yhteyttä ihmisiin.

Tarinan kannalta monet oleelliset asiat lähtevät Temerairen elämän ihmettelynä ja sen jälkeen ne ovat ajankohtaisia kapteeni Laurencellekin. Tuntuu kuin kirjailija ei olisi osannut kuljettaa tarinaa muuten, vaan on mennyt helpoimman kautta.

En ainakaan heti tartu jatkoon, jos sitä on tulossa. Luulenpa, että ennemmin vaikka luen Eddingsiä uusinta kierrosta.

Kate Mosse: Krypta

Otava 2009, 2007

Sivuja: 681

Alkuperäiskielinen nimi: Sepulchre

Juoni: Meredith etsii menneisyyttään Ranskassa samalla kun tekee taustatyötä Debussyn elämänkertaa varten. Apunaan hänellä on vain vanha valokuva ja pianosävellys.

Meredithin tarinan ohella kerrotaan tarinaa Leoniesta, Anatolesta ja Isoldesta, joiden elämää Isolden entinen rakastaja varjostaa. Leonien, Anatolen ja Isolden elämästä löytyy yhteys myös Meredithin valokuvaan.

Muuta: Puolessa välissä kirjaa kyllästyin henkilöiden järjettömyyteen täysin. Sen jälkeen lukeminen oli yhtä tuskaa, mutta loppuun se tuli luettua.

Tuntuu kuin kirjailijalla olisi pakonomainen tarve hyödyntää olemassa olevia tarinoita ja yrittää liittää niihin vielä suurempia tapahtumia. Ei siinä sinänsä mitään vikaa, jos tekee sen onnistuneesti, mutta kirjailija ei siinä mielestäni ole onnistunut. Kirja olisi saattanut olla jopa parempi ilman näitä viittauksia.

Kirjan tarot-viittaukset ovat mielestäni liian kevyitä ja epämääräisiä hieman tarotteja tuntevalle. Musiikilliset viittaukset olivat onnistuneet mielestäni paremmin, mutta musiikista en mitään tiedäkään. Luulisin, että musiikkia vähänkin tuntevalle, ne tuntuisivat yhtä epämääräisiltä kuin tarot viittauksetkin.

Juoni tuntuu muutenkin pysyvän vain hatarasti koossa ja loppuhuipennus oli mitään sanomattomin aikoihin. Ei lisää tätä, ei koskaan.

Ellis Peters: Monk's Hood

Warner Futura 1995, 1980

Sivuja: 268

Henkilöt: Veli Cadfael, Veli Mark, Edwin Gurney, Rva Bonel, Hra Bonel, Hugh Beringar, Meurig

Juoni: Gervase Bonel testamenttaa kartanonsa luostarille loppuelämän ylläpitoa vastaan. Gervase Bonelin loppuelämä kuitenkin osottautuu oletettua lyhyemmäksi, kun hänet murhataan ennen testamentin allekirjoittamista. Epäilyksen alle joutuu nuori Edwin Gurney, Richildis Bonelin poika edellisestä avioliitosta. Richildis osottautuu Cadfaelin nuoruuden rakastetuksi ja Cadfael lupautuu auttamaan tämän poikaa todettuaan hänet ensin syyttömäksi.

Muuta: Tämän kirjan lukeminen kesti yllättävän kauan. Välillä tuntui ettei juoni edennyt laisinkaan, mutta se toisaalta saattoi johtua enemmän lukijan laiskuudesta.

Nämä ovat edelleen viihdyttävää, kevyttä lukemista. Kirjat näyttävät edelleen menevän samalla kaavalla ja hyvin voi olla että kaavamaisuuteen jossain vaiheessa kyllästyy. Vielä ei ainakaan raja tullut vastaan.

Ellis Peters: Monk

Scott Lynch: Locke Lamoran Valheet

Wsoy 2007, 2006

Alkuperäiskielinen nimi: The Lies of Locke Lamora

Sivuja: 541

Henkilöt: Locke Lamora, Silmätön munkki, Calo, Galdo, Jean Tannen, Kirppu, don ja dona Salvara, Conte, dona Vorchenza

Juoni: Locke Lamoralle varastaminen on luontaista. Hän pääsee Silmättömän munkin herrasmiesrosvojen pariin jo nuorena ja oppii siellä entistä paremmaksi. Aikuisena hän, Calo, Galdo ja Jean ryöstävät aatelisilta, vaikka salainen rauha kieltääkin sen.

Harmaa kuningas kuitenkin uhaa heidänkin rauhaansa teloittamalla raa'asti rikollisjoukkojen johtajia. Harmaalla kuninkaalla on Lockellekin tehtävä, joka osoittautuu arvattua vaarallisemmaksi ennen kuin Harmaan kuninkaan todelliset suunnitelmat paljastuvat.

Muuta:Täytyy myöntää, että minulla oli epäilykseni tämän kirjan suhteen. Se vähä, mitä olen aikuisille suunnattua fantasiaa lukenut, on yleensä menettänyt aitoudessaan paljon yrittäessään olla jotain. Kirjaa oli myös kehuttu paljon ja mm. samoin kehuttu Herra Norris ja Jonathan Strange oli minulle pettymys.

Alussa jäin kiinni nuoren Locken vaiheisiin ja itse tarina herrasmiesroistoista ei kiinnostanut niin paljoa. Itse olisin myös aloittanut Salvara huijauksen suoraan siitä, kun Salvara ryntää pelastamaan Lukasta ja hämännyt lukijaakin. Ajan kanssa itse tarina, joka ei niin suorasti liittynytkään vain herrasmiesroistoihin, pääsee myös vauhtiin ja takaumat jäävät vähemmälle huomiolle.

Kirja oli hyvä ja yllättävä. Maailma on hieman kliseinen, mutta sen on annettu olla taustalla ja siihenkin on saatu uutta väriä ja näkökulmaa. Tarina on hauska, vauhdikas ja täynnä toimintaa, paikoin raakakin. Suomennoksesta nousi välillä kohtia, joissa mietin, että mitenhän tämäkin on sanottu alkuperäiskielisessä versiossa, mutta enimmäkseen suomennoskin on toimiva. Tämäkin täytyy hankkia alkuperäiskielisenä kera jo ilmestyneen jatko-osansa. Kirja todella jättää nälän jatko-osalle. Haluan tietää enemmän muinaisista, Locken lapsuudesta, Sabethasta ja Locke Lamoran oikean nimen.

Kate Jacobs: Pieni lankakauppa

Loistopokkarit 2008, 2007

Alkuperäiskielinen nimi: Friday Night Knitting Club

Sivuja: 622

Henkilöt: Georgia, Dakota, Anita, Lucie, Darwin, KC, James, Peri, Cat, Marty

Juoni: Dakotan isä on häipynyt kuvioista jo ennen tyttären syntymää ja Georgian on ollut pärjättävä omillaan. Onnekseen hän tutustui Anitaan, joka auttoi hänet oman liikkeen alkuun. Vuosien varrella tilausneuleet on laajentunut lankakaupaksi ja lankakauppaan alkaa joka perjantai kokoontua erilaisista naisista koostuva neulontakerho.

Dakotan isäkin palaa kuvioihin, samoin Cat, ystävä menneisyydestä. Georgia suhtautuu molempiin aluksi epäilevästi, mutta antaa sitten molemmille anteeksi. Elämä olisi todella hienoa, ellei Georgialla todettaisi munasarjasyöpää.

Muuta: Kerronta poukkoili sinne tänne ja alkuun siihen oli todella vaikea tottua. Kirja kuitenkin avautuu vähitellen kuin lankakerä ja sen hahmoihin tutustuu paremmmin.

Kirjan naiskuva on jokseenkin hämmentävä. Periaatteessa kirjassa kerrotaan hyvinkin itsenäisistä naisista, joista kaikki - ehkä Lucieta lukuunottamatta - hötkyilevät miesten vuoksi, kuin itsetunto-ongelmaiset teinit. Se ei tuntunut uskottavalta.

Kirja oli kuitenkin ihan herttainen ja mukava välipala, jonka luki nopeasti.

Erja Tamminen, Päivi Rekula, Matti Juusela: Sähköä ilmassa

Erja Tamminen Ay 2003

Sivuja: 239

Muuta: Mielenkiintoinen teos, vaikka en voi väittääkään kaikkea ymmärtäneeni. Kirja käsittelee sähkö- ja magneettisäteilyn haittoja, sähköyliherkkyyttä ja sähkösaneerausta. Etenkin sähkösaneerausosa meni aikalailla ohi.

Kirja pistää kyllä miettimään kaiken tämän sähkön määrää, tarpeellisuutta ja terveellisyyttä, vaikka sisältääkin osin vanhentunutta tietoa. Mm pelikoneista mainitaan antiikkiset SNES ja SEGA) ja televisioistakin puhutaan lähinnä kuvaputkimalleista, litteiden osalta mainitaan vain, että ne säteilevät vähemmän.

Hyvin samantapaisesti kerrottu samasta aiheesta kuin lähinnä matkapuhelimiinkin keskittynyt vastaava kirja.

Elizabeth Peters: Krokotiili hiekkasärkällä

Myrsky kustannus 2008, 1975

Alkuperäiskielinen nimi: Crocodile on the Sandbank

Sivuja: 365

Henkilöt: Amelia Peabody, Evelyn Barton-Forbes, Walter Emerson, Radcliffe Emerson, Lucas Hayes, Alberto, Abdullah, Michael, Hasan

Juoni: Amelia Peabody perii isänsä omaisuuden ja lähtee tutustumaan nähtävyyksiin. Roomassa hänen seuralaisensa sairastuu ja hän tutustuu Evelyniin, jonka kanssa jatkaa matkaa Egyptiin.

Egyptissä he vuokraavat laivan, jolla kulkevat Niiliä pitkin tutustuen nähtävyyksiin. Päästyään Amarnaan he tapaavat siellä Emersonit, joista Radcliffe on sairastunut. Peabody päättää jäädä paikalle, kunnes Emerson on parantunut, mutta sitten alkaakin tapahtua. Kaivauksilta haudasta löytyy muumio, joka katoaa ja näyttää alkavan kummitella kaivauksilla.

Myös Evelynin serkku Lucas saapuu paikalle ja juoni tihentyy.

Muuta: Täydellinen kirja tähän vaiheeseen ja mielentilaan. Ensimmäinen Amelia Peabody-kirja. Alkuun en pitänyt Amelia Peabodysta. Koin hänet asteen miellyttävämmäksi aikaisemmassa kirjassa, joka siis tapahtuu myöhemmin. Tämä aikaisemmin luettu kirja myös hieman pilasi tämän kirjan juonta, koska tiesin tulevia tapahtumia. Kirjat olisi ehdottovasti luettava järjestyksessä.

Amelia on tärkeilevä, omahyväinen, itseriittoinen... Tai ainakin uskottelee itselleen olevansa. Kirjan aikana Ameliasta kuitenkin paljastuu muitakin puolia kuin vain tuo järkähtämätön järki.

Kirja on hauska ja vauhdikas. Juoni on hauska, jännittävä ja kiinnostava. Se tiivistyy loppua kohden alun sisältäen mielestäni liikaa kaikkea ylimääräistä, mutta tämä oli kuitenkin nopealukuinen. Egypti ja kaivaukset kiinnnostavat aina kaikissa muodoissaan. Suomennoksessa ehkä mielestäni oli muutamia puutteita, mutta silti lukisin näitä mieluummin käännöksinä. En kuitenkaan malta odottaa seuraavan käännöksen ilmestymistä, vaan minun on hankittava seuraava osa käsiini.

Myönnän. Minusta tuli Amelia Peabody-fani. Täytynee hankkia tämä ensimmäinen osakin englanninkielisenä painoksena.

Helen Fielding: Bridget Jones - Elämä jatkuu

Otava 2000, 1999

Alkuperäiskielinen nimi: Bridget Jones: The Edge of Reason

Sivuja: 461

Henkilöt: Bridget Jones, Magda, Shaz, Jude, Mark Darcy,

Juoni: Bridgetillä menee hyvin. Hän seurustelee onnellisesti Mark Darcyn kanssa. Vai seurusteleeko? Bridgetin oma neuroottisuus aiheuttaa eron ja loppu kirja kertookin Bridgetin toilailuista sinkkuna, Markin ikävöinnistä ja siitä kuinka Mark ja Bridget lopulta palaavat taas yhteen.

Muuta: Kirja on hauska, mutta toistaa ehkä liiaksi ensimmäisen kirjan juonikuvioita, eikä näin ollen ole yhtä tuore. Jotenkin Bridgetin neuroottisuus meni tässä kirjassa yli ja suosikkihahmokseni nousikin Magda, jonka puhelut olivat ehkä kirjan hupaisinta antia. Magdan neuvot olivat myös paljon järkevämpiä kuin Bridgetin tai hänen muiden ystäviensä yhteensä.

Toisaalta Bridgetin neuroottisuuteen on hyvinkin helppo samastua, vaikka se onkin pääsyynä Markin ja Bridgetin eroon ja kävi ärsyttämään jossain vaiheessa. Kirja myös tuntui paljon tyhjänpäiväisemmältä kuin ensimmäinen osa.

Lian Hearn: Otorin Klaanin tarina II: Nurmi vuoteenaan

Otava 2005, 2003

Alkuperäiskielinen nimi: Grass for his pillow

Sivuja: 331

Henkilöt: Kaede, Otori Takeo, herra Fujiwara, Akio,


Juoni: Kaede palaa kotiinsa Shirakawan tiluksille. Hän kertoo menneensä naimisiin Otori Shigerun kanssa, mutta huijaus paljastuu. Hänen isänsä yrittää surmata hänet, mutta kuoleekin itse. Kaede ottaa Shirakawan tilukset haltuunsa ja alkaa koota sotajoukkoja saadakseen myös Maruyaman perinnön haltuunsa. Shirakawa on kuitenkin kärsinyt tuhoista ja Kaede tarvitsee herra Fujiwaran apua.

Takeo kulkee heimon kanssa, mutta ei pidä siitä, miksi hänen elämänsä on muuttunut. Hän palaa yhdessä Akion kanssa Hagiin Otori Shigerun taloon tehtävänään noutaa Shigerun heimoa koskevat paperit ja tappaa Ichiro. Akio kuitenkin suunnittelee surmaavansa Takeon ja Takeo päättää Ichiron avustuksella paeta ja ottaa Otorin läänitykset haltuunsa.

Takeo viettää talven Teryaman luostarissa, jossa hän saa kuulla, että Heimon lisäksi kuuluu myös verensä puolesta Otorin klaaniin ja näin hänellä on todella laillinen oikeus perintöönsä.

Muuta: Tässä kirjassa Kaede kasvaa ensimmäisen kirjan kaikkeen pelolla alistuvasta tytöstä asiat hallussaan pitäväksi naiseksi. Tästä kehityskulusta pidin. Takeo taas tuntui välillä lapselliselta ja säälittävältä ruikuttajalta.

Suomennos - oletan sen olevan suomennos - töksähtelee edelleen paikoin, mutta enimmäkseen tässäkin, vaikka raakoja ja julmia asioita kuvataankin, on hyvin kaunis sävy.

En oikein osaa sanoa pidänkö tästä kirjasarjasta vai en. Se on kiehtova ja Japani on kiehtova sen tapahtumapaikkana. Ehdottomasti pidän kirjasta enemmän kuin Robin Hobin Salamurhaaja-sarjasta ja Tad Williamsin kolmesta miekasta. Kuitenkin kirja tuntuu näitä mainittuja kevyemmältä. Odotan kolmannen osan lukemista innolla.

Ellis Peters: Saint Peter´s Fair

Warner Futura 1996, 1981

Sivuja: 268

Henkilöt: Veli Cadfael, Hugh Beringar, Aline Beringar, Emma Vernold, Thomas of Bristol, Philip Corviser, Turstan Fowler, Ivo Corbiere

Juoni: Luostarin mailla järjestetään markkinat, joiden tuotosta sodasta kärsineet kaupunkilaiset haluavat osansa. Luostari haluaa kuitenkin pitää rahat itsellään ja nuoremmat kaupunkilaiset vaativat markkinaväkeä antamaan markkinamaksunsa luostarin sijasta kaupungille. Vaatimusta seuraa kahakka, jonka jälkeen mukana ollut Thomas of Bristol löydetään murhattuna. Epäilyksen alla on tietenkin Philip Corviser, joka on johtanut kaupunkilaisia.

Thomas of Bristolin suojatilla Emma Vernoldilla on kuitenkin jotain salattavana ja ennen kuin salaisuus selviää, tapahtuu uusiakin murhia.

Muuta: Toinen lukemani Cadfael kirja, neljäs sarjassa. Nämä ovat oikein viihdyttäviä, kevyttä luettavaa. Tässä kirjassa arvasin murhaajan liian helposti, mutta muut juonen käänteet pitivät otteessaan.

Toisaalta kirjaan ympätty romanssi ärsytti, toisaalta se sopi hyvin kirjan teemaan. Näitä tulee varmaan luettua lisää jatkossakin. Vielä en oikein osaa lopullista mielipidettäni muodostaa.

Astrid Lindgren: Mestarietsivä Kalle Blomkvist

Sisältää kirjat: Yksitysetsivä Kalle Blomkvist, Kalle Mestarietsivä ja Ryöstetty Rasmus ja Mestarietsivä

WSOY, 2002 (1946,1951, 1953)

Sivuja: 454

Alkuperäiskieliset nimet:Mästerdetektiven Blomkvist, Mästerdetektiven Blomkvist lever farligt, Kalle Blomkvist och Rasmus

Henkilöt: Kalle, Anders, Eva-Lotta, Sixten, Benka, Jonte

Juoni: Kolmessa kirjassaan Kalle selvittää niin jalokivivarkauden, koronkiskurin murhan kuin lapsenryöstönkin leikkien samalla Ruusujen sotaa ja viettäen kesää.

Muuta: Ensimmäinen kirja on näistä ehkä uskottavin. Kalle haaveilee mestarietsivän urasta ja tekee havaintoja ympäristöstään ja ihan vahingossa törmää rikokseen. Muissakin osissa säilyi tietty realistisuus esim. Viisikkoihin verrattuna.

Vaikka Lindgrenin tuotantoa tulikin luettua paljon lapsena, tähän en koskaan tutustunut. Muistan kyllä tuon samaisen kirjan kannen, mutta jotenkin se on tuntunut liian tylsältä ja mielikuvituksettomalta. Luulenkin, että näin aikuisena osaan enemmän arvostaa Kalle Blomkvistia ja Ruusujen sotaa kuin lapsena.

Ainoana kummallisuutena mainitsisin, että käsittääkseni Kalle koko kirjan ajan oli 13-vuotias, vaikka kukin kirja käsitteli kolmea eri kesää. Voihan olla ettei vanhenemista ole vain mainittu, mutta näin kerralla kaikki lukeneena asia hieman kummastutti.

Ellis Peters: One Corpse Too Many

Warner Futura 1994, 1979

Sivuja: 254

Henkilöt: Veli Cadfael, Hugh Beringar, Aline Siward, Giles Siward, Adam Courcelle, Kuningas Stephen, Godric/Godith, Nicholas Faintree, Torold Blund,

Juoni: Kuningas Stephenin joukot hyökkäävät Shrewsburyn kylään. Cadfael päätyy toimittamaan sodan uhreja viimeiseen lepoon ja huomaa, että ruumiita on yksi liikaa.

Samaan aikaan Cadfael on saanut puutarhaansa apupojan, joka liittyy läheisesti tapaukseen. Godric löytää rannasta vielä haavoittuneen miehen, jonka kertomus täyttää aukkoja tapauksen tutkinnassa sen ratkaisuun saakka.

Muuta: Ihan näppärä dekkari, joka sijoittuu keskiaikaiseen ympäristöön. Henkilöt eivät ehkä tulleet niin läheisiksi kuin olisi toivonut ja loppuratkaisu jäi hieman etäiseksi, mutta dekkarinälkään ihan sopivaa lääkettä.

Debi Gliori: Magiaa mafian tahtiin

WSOY 2007, 2006

Alkuperäiskielinen nimi: Deep Fear

Sivuja: 362

Henkilöt: Pandora, Liru, Titus, Äiti ja isä Strega-Borgia, Vauva Strega-Borgia, Demoni Isagoth, S'tan, Ffup, Unikeko, Flora McLachlan, Minttu, Strega-Mummi, Don Lucifer di S'Sektio Borgia

Juoni: Vanhemmat lähtevät sairaalaan synnyttämään vauva Strega-Borgiaa. Sairaalassa vauva joutuu demoni Isagothin sieppaamaksi ja vaihdetuksi peikkoon.

Samalla muu perhe valmistautuu puolustamaan itseään itseltään paholaiselta ja Luciferilta.

Liru ja Ffup seikkailevat saduissa ja tulevat epähuomiossa palauttaneeksi kronokiven maan päälle.

Muuta: Sarja päätös jakso. Näitä henkilöitä tulee ikävä ja kirjat on kyllä luettava piakoin uudestaan, ehkä alkuperäiskielisinä, hmm? Loppuratkaisu Kronokiven osalta oli hieman ilmeinen jo edellisessä osassa, mutta muuten kirja oli yllättävä, hillitön ja hauska alusta loppuun. Tätä ei olisi malttanut päästää käsistään.

Päätösosa kuuluu yhteen parhaimmista sarjan kirjoista.

Debi Gliori: Magiaa meri tumma

WSOY 2006, 2005

Alkuperäiskielinen nimi: Deep Water

Sivuja: 354

Henkilöt: Pandora, Titus, Äiti ja Isä Strega-Borgia, Araminttu Fraser, Rouva McLachlan, Demoni Isagoth, Säppi, Vesper-Lepakko, Liru, Mari Nadi, Rand MacAlister Hall, Munro MacAlister Hall, Rikosylikonstaapeli Bill Waters, Rikosylikomisario Finbar McIntosh, S'tan, Lucifer Di S'Sektio Borgia, Strega-mummi

Juoni: Isä Strega-Borgia Luciano pidätetään lukuisista murhista epäiltynä. Ilmantajana on toiminut Stregaschlossin keittäjä Mari Nadi, jolle Lucianon velipuoli on maksanut ilmiannosta. Äiti Strega-Borgia palkkaa asianajajakseen Munro MacAlister Hallin, jonka poika Rand muuttaa Strega-Borgioiden linnaan. Munrolla vain ei ole täysin puhtaat vaikuttimet ryhtyessään Lucianon asianajajaksi ja tämän takia Lucianon vapautuminen näyttää epätodennäköiseltä.

Rouva McLachlan on saarella Demoni Isagothin kanssa. Elämään hänet yhdistää vain ohut hopea lanka, josta Strega-mummin hänet pitäisi vetää takaisin elämään. Isän ollessa vankilassa äiti ei kuitenkaan selviä ilman lastenhoitajaa ja palkkaa tähän tehtävään Araminttu Fraserin. Liru kaipaa kuitenkin yhä Rouva McLachlania ja löytää sattumalta hopealangan. Liru lähtee seuraamaan hopealankaa, mutta seuratessaan sitä kerää sen mukaansa vieden näin Rouva McLachlanilta ja itseltään paluureitin.

Onneksi Coire Chronen lepakot kuulevat Lirun lemmikkilepakon kutsun ja Lucianon jutun päätodistajakin sattuu onnekkaasti kuolemaan.

Muuta: Tämä oli yksikertaisesti ihana kirja. Jännitys rouva McLachlanin selviämisestä säilyi loppuun saakka ja samoin Lucianon vankilaepisodi toi hauskoja tilanteita ja väriä tarinaan. Seuraavaa osaa varten loppu oli hyvin johdateltu.

Kilpailee ykköspaikasta kolmososan kanssa, mutta taitaa jäädä nippanappa kakkoseksi.

Lian Hearn: Otorin Klaanin tarina I Satakielilattia

Otava 2003, 2002

Alkuperäiskielinen nimi: Across the Nigtingale Floor

Sivuja: 320

Henkilöt: Otori Takeo (Tomasu), Kaede, Otori Shigeru, Iida Sadamu, Muto Kenji

Juoni: Tomasu on elänyt koko elämänsä äitinsä, isäpuolensa ja sisarpuolensa kanssa pienessä kylässä. He ovat kätkettyjä, joita Iida Sadamu vainoaa ja kun Tomasu on 15 kylään hyökätään Tomasun poissa ollessa. Otori Shigeru pelastaa Tomasun Iidan miehiltä, ottaa tämän ottopojakseen ja antaa tälle nimeksi Takeo. Shigerun luona Takeo saa oppia, että hän kuuluu Heimoon, jolla on erityisiä kykyjä, ja että vain hän on kyllin taitava salamurhaaja tappaakseen Iida Sadamun ja vapauttaakseen ihmiset tämän hirmuvallasta.

Kaede on myös Iida Sadamun uhri. Hän on panttivankina Noguchin klaanissa. Hän on oppinut, ettei elämä ole helppoa ja vihaa katkerasti Iidaa, Nogucheja ja useimpia miehiä. Otorien ja Noguchin klaanien välille suunnittellaan liittoa ja Kaede päätetään naittaa Otori Shigerulle. Shigeru näkee tämän hyvänä suunnitelmana viedä Takeo pääkaupunkiin, jossa tämä voisi murhata Iidan. Naimisiin hän ei aio mennä, koska on vannonut uskollisuuttaan toiselle.

Takeo ja Kaede rakastuvat ja Iidakin saa surmansa, mutta ei sen toimesta, jota olisi voinut ajatella. Takeo lähtee Heimon mukaan saattamaan oppinsa loppuun.

Muuta: Hyvä ja kaunis kirja. Toisinaan tyyli oli vain ikävän rikkonainen. Ensimmäinen osa oli hyvä kokonaisuus, mutta toisaalta olisin kaivannut jonkinlaista johdantoa seuraavaan. Nyt tämä osa tietyllä tavalla toimii itsenäisenäkin.

Muinainen Japani on luotu uskottavasti ja hyvin. Itselleni jäi vain vieraaksi kunniakäsitykset ja naisen aseman heikkous. Suurin osa Kaeden osuudestakin oli vain kärsimystä siitä, ettei hän pystynyt vaikuttamaan omaan kohtaloonsa, vaikka lopulta osottautuikin sen herraksi.

Rakkaustarina jäi pinnalliseksi. Minä kun en usko rakkauteen ensisilmäyksellä ja tässä ei mielestäni pääparin välille luotu tarpeeksi jännitettä. Ehkäpä seuraava osa korjaa asiaa, joskin luulen, että vahinko on jo tapahtunut.

Toisaalta hyvin surullinen kertomus, jossa oli hyvin paljon luopumista ja vain vähän iloa. Aion kyllä lukea seuraavankin osan.

Joann Fletcher: The Search for Nefertiti

Hodder and Stoughton 2005, 2004

Sivuja: 380

Muuta: Kirjan kiinnostavin anti - Amenthotep II haudan sivukammiosta löytyneiden kolmen muumion tutkinta - tuli käsiteltyä noin sadassa sivussa. Muuten kirja sisälsi selostuksen, miten Fletcher oli päätynyt egyptologiksi, hänen erikoistumisalastaan, Amarna kauden taustoja, historiaa ja kuvausta.

Kirjan sisältö oli minulle jo entuudestaan tuttu, samoin olen suhteellisen hyvin selvillä Egyptin historiasta. Kirja toi kyllä ihan uuttakin tietoa, mutta olisin kaivannut enemmän kuvausta juuri muumioiden tunnistamiseksi tehdystä työstä kuin historiasta. Toisaalta oli kyllä ihan mielenkiintoista lukea myös naisfaaraoista ja naisen asemasta egyptissä.

Tämä toi myös mieleeni toisen dokumentin, Nefertiti-dokumentin lisäksi,kadonneesta muumiosta, joka löytyi muistaakseni jostakin amerikkalaisesta museosta ja osottautui Amenthotep II muumioksi. Olisi mielenkiintoista nähdä nämä dokumentit uudestaan. Kirja jätti tietynlaisen egypti nälän, sillä mietin myös Sinuhe Egyptiläisen lukemista uudestaan, sekä kirjoja vuosisadan (1800-1900) vaihteen egyptologeista ja sen aikaisista löydöistä ja tutkimuksista. Tällä hetkellä en niinkään kiinnostunut historiasta kuin tutkimuksesta ja sen historiasta. Pitäisikin etsiä käsiini se sarja, jossa oli esitelty nämä suuret egyptologit.

Debi Gliori: Magiaa musta taivas

Wsoy 2005, 2004

Alkuperäiskielinen nimi: Deep Trouble

Sivuja: 331

Henkilöt: Pandora, Titus, LIru, Rva McLachlan, Säppi, Zander, isä ja äiti Strega-Borgia, Isagoth, Tarantella, Ffup, Turnu, Sputnik, Nestori, Unikeko, Toko

Juoni: Strega-Borgioiden lomamatkan aikana Säppi on joutunut sairaskohtauksen uhriksi ja on menettänyt muistinsa. Rva McLachlan aavistaa, ettei kyseessä ole sairaus vaan demonin hyökkäys. Demoni on Kronokiven jäljillä. Eräiden sattumusten seurauksena Kronokivi päätyy Unikeolle, joka tekee siitä timantin kihlasormukseen morsiantaan Ffupia varten.

Samalla Sapientek perustaa yrityksensä lähelle Strega-Borgioiden kotilinnaa. Tituksen ja Tarantellan epäilyksen heräävät valkoisten hiirten muodossa. Tarantella löytää niitä kuolleena kaikkialta ja Titus näkee niitä vietävän rekallisen yritykseen. Netistä ei kuitenkaan löydy mitään yrityksestä. Myös hovimestarin sijainen Zander tuntuu olevan tavattoman kiinnostunut Sapientekin toimista. Perheen lemmikit päättävät vielä lehti-ilmoituksen perusteella mennä yritykseen vapaa-ehtoisiksi koehenkilöiksi rahoittaakseen Tokon vallihaudan remontin.

Rva McLachlanin ansiosta selvitään niin demonista kuin Sapientekin kaatamisestakin.

Muuta: Tämä kirja lähti ehkä hieman hitaasti käyntiin. Juoni oli kyllä mielenkiintoinen vauhtiin päästyään.

Debi Gliori: Magiaa mennen tullen

Wsoy 2004, 2003

Alkuperäiskielinen nimi: Pure Dead Brilliant

Sivuja: 335

Henkilöt: Pandora, Titus, Liru, äiti ja isä Strega-Borgia, Ffup, Sputnik, Turnu, Toko, Fiamma Inferno, Tarantella, Säppi, Flora McLachlan, Unikeko, Moninainen ja Terminus

Juoni: Strega-Borgioiden linnaan saapuu äiti Strega-Borgian ystäviä noitakoulusta. Yksi heistä käyttäytyy vähintäänkin omituisesti rva McLachlanin mielestä.

Titus on täyttämässä kolmetoista ja saamansa isoisänsä perinnön. Vahingossa Titus ja Pandora päätyvät tulevaisuuteen, jossa Tituksesta on tullut ylilihava ääliö, joka on hylännyt sukulaisensa.

Menneisyydessä Borgioiden esi-isä tekee sopimuksen omasta ja jälkeläistensä sieluista saadakseen rikkauksia.

Liru osottautuu taaperonoidaksi.

Muuta: Ehdottomasti hauskin osa tähän mennessä. Strega-Borgioiden perhe on ihana.

Robert Schawartz: Rohkeat sielut

Michael kirjat 2009, 2007

Alkuperäiskielinen nimi: Courageous Souls: Do we plan our life challenges before birth?

Sivuja: 294

Muuta: Saman tyylinen kirja kuin Sielujen matka ja Sielujen kohtalo, mutta keskittyi enemmän maanpäällisen elämän tapahtumiin ja siihen, miksi tiettyjä haasteita on saatettu valita. Toisaalta pidin enemmän Sielujen matkasta ja Sielujen kohtalosta, mutta toisaalta tässä oli mukavaa lukea ihmisten elämänkohtaloista ja heidän kokemuksestaan, että he olivat valinneet itselleen tuon elämän.

En pitänyt kirjan nimestä, joka antaa kuvan, että vain suuria vaikeuksia valinneet sielut olisivat rohkeita. Se arvottaa väärällä tavalla elämää/elämiä. En myöskään pitänyt kirjan jokseenkin amerikkalaisesta tyylistä. Olisipa hauskaa joskus lukea vastaava kirja intialaisista ihmisistä. Samoin kiinnostaisi lukea ihan tavallisista elämistä ja siitä millaisia haasteita sielut ovat valinneet suhteellisen värittömään ja tapahtumaköyhään elämään ja etenkin miksi.

Sven-Olof Jakobsson: Salainen asiakirja No 1

Kustannus Oster Oy

Sivuja: 167

Muuta: Kirja kertoo erilaisista salaseuroista, maailman todellisesta tilasta ja sen peittelystä salaseurojen taholta. Kirjan sisältöä on hyvin vaikea tiivistää yksiselitteisesti. Kirjan mukaan rikkaat pankkiirisuvut ajavat salaseurojen avulla maailman valtiota ja harvain valtaa.

Toisaalta kirjan kanssa on helppo olla samaa mieltä. Itsekään en usko oravanpyörään, jossa ihmistä pyörittää vain raha ja työ, jolla sitä rahaa ansaitaan. Samoin voin helposti uskoa, ettei valta ole niiden käsissä, joiden käsissä se näyttää olevan, vaan harvalla ja valitulla ryhmällä. Toisaalta olen hieman epäileväinen. Jo salaseurojen väitetyt liittymisriitit kuulostivat niin naurettavilta ja typeriltä, että on vaikea uskoa kenenkään suostuvan moiseen vain voidakseen olla mukana salaseurassa. Itse ainakaan en olisi. Itse en ole myöskään valmis näkemään salaseurojen vaikutusta ihan niin laajalla alueella kuin kirja antaa ymmärtää. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää.

Erittäin mielenkiintoinen kirja kuitenkin ja suosittelen kaikille luettavaksi. Jokainen uskoo sen mitä haluaa. Salaliittojen sijasta olisin toivonut hieman enemmän tietoa, miten voi muuttaa tehdä muuttaakseen maailmaa ja yhteiskuntaa. Sen todellisuuden harhakuvitelmien taustalla sijasta olisin kaivannut enemmän tietoa, miten niistä harhakuvista vapautua. Muutenkin kuin tietoa todellisuudesta levittämällä ja kyseenalaistamalla. Yhteiskunta kun on ja siihen on kuuluttava oli se mikä oli tai ainakin itse näen siitä ulkopuolelle jättäytymisen hyvin vaikeaksi. Täytyy lukea seuraavatkin osat. Salaisia asiakirjoja on kaikenkaikkiaan kolme.

Debi Gliori: Magiaa millin tarkkuudella

WSOY 2003, 2002

Alkuperäiskielinen nimi: Pure Dead Wicked

Sivuja: 257

Henkilöt: Pandora, Titus, äiti ja isä Strega-Borgia, Liru, Rouva McLachlann, Säppi, Turnu, Ffup, Toko, Sputnik, Tarantella, Moninainen, Terminus, Mortimer Fforbes-Campbell, Ffion Fforbes-Campbell, Hugh Byggis-Rotisko, Vincent Bella-Vista, Vadette

Juoni: Strega-Borgioiden linnan katto tarvitsee korjausta. Korjauksen ajaksi Strega-Borgiat pakkaavat tavaransa ja lemmikkinsä ja muuttavat Fforbes-Campbellien hotelliin. Byggis-Rotisko aloittelee korjaus urakkaa, mutta tuleekin siihen tulokseen, että hyötyy linnasta enemmän jos saa Strega-Borgiat myymään sen Bella-Vistalle.

Hotellielo ei suju ongelmitta. Strega-Borgioiden lemmikit, lohikäärme, krokotiili, jeti ja aarnikotka, joutuvat asumaan tallissa. Titus sen sijaan puuhailee tsi-kloonien kanssa. Johtuen Lirun väliintulosta vaaleanpunaisia klooneja on pian vapaana hotellissa 500 kappaletta.

Pandora suree kotiin jääneitä lemmikkejään Moninaista, Terminusta ja Tarantellaa. Autettuaan Titusta kloonien kanssa, he lähtevät hakemaan unohtuneita lemmikkejä kotilinnasta. Samaan muut lemmikit ovat karkaamassa tallista ja palaamassa kotiin. Strega-Borgioiden linnaan ovat matkalla myös Byggis-Rotisko ja Bella-Vista. Ehtivätkö Säppi ja McLachlann auttamaan lapsia ja lemmikeitä? Entä saadaanko katto korjattua vai joutuvatko Strega-Borgiat muuttamaan rakkaasta linnastaan?

Muuta: Tässä ehkä juonen alkuasetelma on hieman liian perinteinen. Samoin tarinan juonen kuljetus on hitaampaa. Henkilöt ovat jo tuttuja, eivätkä tarvitse esittelyjä, joten toimintaan olisi voinut siirtyä aikaisemminkin.

Mukava kirja kuitenkin. Nyt en malta odottaa, että pääsisin lukemaan jatkoa.

Susanna Clarke: Jonathan Strange & herra Norrell

WSOY 2005, Bloomsbury Publishing, 2004

Alkuperäiskielinen nimi: Jonathan Stange & Mr Norrell

Sivuja: 791

Kuvitus: Porita Rosenberg

Henkilöt: Herra Norrel, Jonathan Strange, Lady Pole, Sir Walter Pole, Vinculus, Childermass, Drawlight, Arabella Strange, Stephen Black

Juoni: Herra Norrell on päättänyt palauttaa englantilaisen magian kunniaansa. Hän on haalinut itselleen kaikki kirjat magiasta, syrjäyttänyt kaikki kilpailijat ja lähtee Lontooseen, jossa aikoo magiallaan auttaa Englantia voittamaan sodan Napoleonia vastaan. Lontoossa hänen on kuitenkin hyvin vaikea saada ministereitä uskomaan magian hyödyllisyys kunnes hän auttaa sir Walter Polea herättämällä tämän morsiammen kuolleista.

Strange tutustuu magiaan kuultuaan Vinculuksen ennustuksen kahdesta maagikosta. Hänellä ei ole kirjoja saatavillaan, joten hän joutuu suurimmaksi osaksi säveltämään itse loitsunsa. Lopulta hän päätyy herra Norrelin oppiin. Norrelin opissa hänet lähtetetään Espanjaan taistelemaan magian avulla ranskalaisia vastaan. Lopulta Norrell ja Strange riitautuvat, koska Norrell haluaa välttää keijutaikuutta ja Strange taas pitää sitä koko magian ytimenä.

Samaan aikaan Lady Pole ja Sir Walter Polen miespalvelija Stephen Black ovat Lady Polen herättäneen keijun lumouksen vallassa. Keiju ei pidä maagikoista ja on päättänyt tuhota heidät. Strangen vaimo Arabella tutustuu keijuun vieraillessaan Lady Polen luona ja keiju päättää kaapata Arabellan keijujen valtakuntaan. Kun totuus selviää Strangelle mikään ei pidättele tätä pelastamasta vaimoaan.

Muuta: Ensimmäisen sadan sivun aikana meinasin useasti lopettaa lukemisen kesken. Kirjan kieli oli niin turruttavaa. Jatkoin kuitenkin lukemista. Käytännössä ensimmäisiä 600 sivua en edes voi pitää fantasiana ja itse tarina pääseekin vauhtiin vasta viimeisessä kahdessa sadassa sivussa.

Sinänsä mielenkiintoinen tarina on kätketty turhauttavan pitkään raporttiin magian aseman parantamiseksi englannissa ja sen vaikutuksista sodan kulkuun. Mielestäni tämän kaiken - kuten myös Norrellin ja Strangen luonteet olisi voinut hyvin kuvata noin 200 sadassa sivussa ja sitten kertoa sen oleellisen tarinan.

Liian vähän toimintaa, liian paljon turruttavaa sanahelinää. Kirjan kieli eikä tyyli eivät olleet minulle ominaisia ja tarinaltaankin pitäisin tätä vain keskinkertaisena. Raven Kingin myytissä olisi kyllä ollut aineksia hieman enempäänkin, samoin loppu antaa viitteitä enemmästä, mutta koska ne eivät olleet eksyneet kirjan sivuille, en niitä voi kirjan ansioiksikaan laittaa.

Tätä voin suositella vain, jos on loputtomasti ylimääräistä aikaa käsissä. Itse ihmettelen, että sain sen kahlattua läpi.

Debi Gliori: Magiaa mahan täydeltä

WS Bookwell Oy 2002 (2001)

Alkuperäiskielinen nimi: Pure Dead Magic

Sivuja: 228

Henkilöt: Äiti, isä, Titus, Pandora ja Liru Strega-Borgia, Flora McLachlan, Säppi, Mari Nadi, Moninainen, Tarantella, Sputnik, Ffup, Turnu, Toko, Pronto ja Lucifer Di S'Sektio Borgia

Juoni: Isä Strega-Borgian on kaapannut isän velipuoli Lucifer. Äiti Strega-Borgia palkkaa lapsilleen Titukselle, Pandoralle ja Lirulle lastenhoitajan rouva Flora McLachlanin. Seikkailu on valmis alkamaan, kun Pandora päästää rottansa Moninaisen poikasineen vapaaksi. Poikaset menevät Tituksen tietokoneeseen Lirun koneen CD-asemalle syöttämien pekoninreunojen perässä.

Samaan aikaan Lucifer yrittää saada isä Strega-Borgiaa allekirjoittamaan testamentin, jossa jättää omaisuutensa velipuolelleen, pyytää tätä auttamaan tietokoneongelmien kanssa ja lähettää palkkamurhaajansa Pronton tekemään selvää muusta Strega-Borgian perheestä.

Muuta: Näissä kirjoissa on jotain joka viehättää jo ihan esineenä. Kannet ovat kauniit, yksinkertaiset ja samettipintaiset - ei tosin kirjaston muovitetut kappaleet. Nimet ovat samalla kiinnostavia ja hauskoja. Ystäväni suositukseta vihdoin uskalsin tarttua näihin ja kyllä kannatti. Kirja oli todella hauska. Ainoana miinuksena pieni kömpelyys kielessä silloin tällöin.

Michael Baigent, Richard Leigh, Henry Lincoln: The Holy Blood and the Holy Grail

Century 2005, (1982)

Sivuja: 511

Muuta: Kirja lähtee Rennes-le-Chateausta ja Berenger Saunierista ja päätyy Temppeliritarien, kataarien, Merovingien ja Priory of Sionin kautta Pyhän Graalin arvoitukseen ja Jeesuksen sukulinjaan. Kirjailijat eivät voi hypoteesiaan mitenkään todistaa ja tämän itsekin kirjassaan toteavat.

Minulle ainoa oikea Graalin etsintää (Grail Quest) on peli Gabriel Knight: Blood of the Sacred, Blood of the Damned. Siinä tulin ensimmäistä kertaa tutustuneeksi näihin asioihin ja siinä se oli oikea quest, sisäinen oivallus omien päätelmien ja kokemusten kautta, että näinhän sen täytyy ollakin.

Parempi kirja aiheesta löytyy Laurence Gardnerilta. Gardner sentään pystyy hieman luomaan pohjaa väitteilleen. Tämä kirja oli hieman tylsä, toisinaan aavistuksen intomielinen ja aivan liian täynnä aukkoja ja epäjohdonmukaisuuksia. Olisin kaivannut taas sitä tieteellisempää lähestymistapaa ja vankempaa todistusaineistoa.

Sinänsä ihan kyllä mielenkiintoinen ja kuitenkin lukemisen arvoinen. Ehkäpä arvokkaampi erilaisten mysteerien esittelynä kuin oikeana Grail Questina.

Michael Baigent & Richard Leigh: Kiista Kuolleenmeren kääröistä

Bazar kustannus 2006, Jonathan Cape 1991

Alkuperäiskielinen nimi:The Dead Sea Scrolls Deception

Sivuja: 336

Muuta: Kirja kertoo Kuolleenmeren kääröjen löytymisestä ja niiden tutkimuksesta ja etenkin tutkimuksessa olleista epäkohdista, viivytyksistä ja harhautuksista ja petoksista. Oli erittäin kiinnostavaa lukea, miten kääröjen löytyminen ja etsiminen oli jätetty miltei täysin amatöörien käsiin, kuinka arvokkaita dokumentteja ei oltu alkuun säilytetty ollenkaan oikein ja niiden tutkimuskin annettu tehtäväksi suljetulle tutkijaryhmälle, jonka suurimpana tavoitteenaan tuntui olla ajaa omaa etuaan.

Mielenkiintoista oli myös Paavalin panos alkuseurakunnalle. Tietyllä tapaa kirjassa annetaan kuva, että Paavali olisi alkuseurakunnan vastaisesti luonut oman kuvansa Jeesuksesta ja näin vaikuttanut Kristinuskon syntyyn nykyisessä muodossaan. Näinhän pitkälti olikin, mutta kirjan mukaan Paavali myös muokkasi alkukirkon opettaja-Jeesuksesta Jumala-jeesuksen ja muutti näin mielestäni oleellisesti opetuksen sanomaa. Kuitenkaan ilman Paavalia Kristinusko ei olisi levinnyt niin laajalle kuin se levisi.

Dan Brown: Digitas Fortress

Corgi Books 2004

Sivuja: 510

Henkilöt: Susan Fletcher, David Becker, Commander Strathmore, Ensei Tankado, Hulohot,

Juoni: Commander Strathmore lähettää Susanin miesystävän David Beckerin jäljittämään Espanjaan sormusta, jossa on purkukoodi Ensei Tankadon luomaan tietokoneohjelmaan. Susan kutsutaan Cryptoon selvittelemään samaa ohjelmaa. Susanille ja Commander Strathmorelle alkaa selvitä, ettei kyse olekaan ohjelmasta vaan viruksesta. Espanjassa taas Davidin kannoilla on palkkamurhaaja, joka tappaa kaikki sormuksen nähneet henkilöt viimeisenä kohteenaan David.

Muuta: Ihan luettava kirja, joskaan ei ehkä ihan niin vauhdikas kuin Enkelit ja Demonit tai Da Vinci-koodi. Jotenkin jäin kaipaamaan sitä vauhdikkuutta. Kielikin on helppo- ja nopealukuista.

Juonikin oli ihan toimiva, joskin jossain vaiheessa loppuratkaisu kävi hieman liian ilmeiseksi. Lisäksi Strathmoren motiivit olivat hieman epäuskottavat.

Mutta ihan toimiva kokonaisuus. Täytynee jossain vaiheessa tutustua muuhunkin tuotantoon, sopivat hyvin sellaiseen tietynlaiseen seikkailun ja mysteerin nälkään.

J.R.R. Tolkien: Roverandom

HarperCollinsPublishers 1998

Kuvitus:J.R.R. Tolkien

Sivuja: 106

Henkilöt: Rover, Velho Artaxerxes, Psamathos Psamathides, Boy Two, Moon-Rover, Sea-Rover, Mrs Artaxerxes, Man-in-the-Moon, Mew-lokki

Juoni:Rover suututtaa velho Artaxerxesin, joka muuttaa tämän leluksi. Boy Twon äiti ostaa pienen lelukoiran, joka kuitenkin hukkuu rannalle. Rannalla Psamathos Psamathides muuttaa Roverin takaisin oikeaksi, mutta oikeaan kokoon tämä ei pääse. Mew-lokin kanssa Rover pääsee kuuhun, jossa tutustuu toiseen Roveriin ja Man-in-the-Mooniin ja kokee monia seikkailuja. Rover kuitenkin alkaa kaivata Boy Twota ja palaa takaisin maahan löytääkseen Artaxerxesin ja päästäkseen takaisin oikeaksi koiraksi.

Muuta: Tämä ei ollut aivan niin viimeistelty kuin olisi voinut olla, mutta viehättävä tarina kuitenkin. Taidanpa lainata tämän suomenkielisenä ja lukea lapsille.

Lopussa olleet selitykset olivat kiinnostavia, mutta jokseenkin turhia.

J.R.R. Tolkien: The Adventures of Tom Bombadil

Unwin Hyman Limited 1990

Kuvitus:Roger Garland

Sivuja: 75

Muuta: Runokokoelma, jossa mm. runoja Tom Bombadilista sekä nonsense-riimittelyjä. Jälkimmäisistä esimerkkinä mainittakoon Oliphaunt.

Osassa runoja oli hyvinkin tuttu sointi, aivan kuin ne olisivat esiintyneet sellaisinaan tai hieman muunneltuina Tarussa sormusten herrasta. Monet tuntuivat hyvin tutuilta.

Runot eivät varsinaisesti ole minun alaani, mutta tämän teoksen parissa viihdyin. Tolkien käyttää hyvin kauniita sanoja ja kaunista kieltä. Sanojen valintaan, sävyyn ja sointiin tulee itsekin kiinnittäneensä huomiota. Tämän kirjan haluaisin omistaa hyvänä suomennoksena, jotta voisin lukea näitä runoja ääneen lapsilleni. Haluaisin tämän myös omaksi, koska tämä olisi oivallinen kirja pieninä annoksina nautittavaksi, luettuna sieltä täältä.

Tämä kasvatti haluani lukea lisää Tolkienin teoksia. Niitä, jotka on julkaistu hänen elinaikanaan ja niitä, jotka on julkaistu myöhemmin. Pikku hiljaa...

Janusz Pielkakiewicz: Kadonneen kullan jäljillä

Oy Weilin-Göös Ab 1972 (1971)

Alkuperäiskielinen nimi: Ei tiedossa

Sivuja: 407

Muuta: Todella kiehtova kirja kadonneista ja kätketyistä aarteista. Kirja herättää uinuvan aarteenetsijän. Kiehtovimpia tarinoita olivat tarinat Aarresaaresta, Oak Islandin Rahakaivosta, Oregonin kadonneesta kultajoesta ja kadonneesta kultajärvestä. Itse jäin pohtimaan, onko Aarresaaren aarre jo löydetty (uskoisin), saadaanko ikinä selvitettyä, mitä Oak Islandille on kätketty (toivottavasti, minua ainakin kiinnostaisi) ja onko kultajoki ja -järvi löydetty, mutta niiden ei ole vain uskottu olevan näiden samojen, koska löytäjien muistot paikasta.

Ajoittain kirjan tyyli on jokseenkin puuduttavaa ja mielenkiintoinen aihe kärsii. Kirjailija kun aloittaa aina kadonneen aarteen taustoista ja toisinaan etsintöjä kuvataan pitkältikin erilaisilla etsijöiden itsensä kirjoittamilla pätkillä.

Kirjailija ilmeisesti oli tutustunut kirjaa kirjoittaessaan useampaankin kadonneeseen aarteeseen, mutta valinnut kirjaan vain 15 tapausta. Olisi kyllä kiinnostavaa lukea niistä lopuistakin. Samoin jäi kauhea kaipuu merirosvotarinoihin.

Marie Phillips: Huonosti käyttäytyvät jumalat

Bazar 2009, (2007)

Alkuperäiskielinenkielinen nimi: Gods Behaving Badly

Sivuja: 301

Henkilöt: Alice, Neil, Artemis, Apollon, Afrodite, Hermes, Eros, Zeus ja joukko muita Kreikan jumalia

Juoni: Kreikan jumalat asuvat Lontoossa ja ovat pitkästyneitä ja menettäneet voimiaan. Afrodite suuttuu Apollonille pikkuseikasta ja Eroksen avulla saa tämän rakastumaan kuolevaiseen Aliceen, joka on sattumalta poikaystävänsä Neilin kanssa Apollonin ohjelman kuvauksissa. Hermeksen avustuksella Afrodite järjestää Alicen siivoamaan jumalten asuntoa. Miten käy Apollonin ja Alicen kohdatessa? Saako Zeus selville, että jumalten talossa on ollut kuolevainen?

Muuta: Suosittelen! Todella hauska kirja. Jumalat ovat luontevia, tyypillisiä, inhimillisiä ja hyvin eläviä. Kuolevaiset päähenkilöt olivat herttaisia ja sopivan vaatimattomia, eivät siis tyypillistä sankariainesta kuten muinaisissa taruissa. Tehtävistään nämä selviytyvät kuitenkin vähintäänkin yhtä hyvin.

Itse keksin syyn jumalten voimien menettämiseen jo heti alussa, joten siinä mielessä loppuratkaisu ei tullut yllätyksenä. Lisäksi tuntui hieman hankalalta sulattaa Antiikin Kreikan uskomusjärjestelmää sinä ainoana oikeana, omaan mieleeni olisi useamman totuuden soveltaminen sopinut paremmin.

Jäin pohtimaan, onko kirjailija koskaan katsonut Xenaa. Osaltaan jumalten toteutus muistutti niitä Xenan jaksoja, joissa oltiin nykyajassa ja Kreikan jumalat toimivat yhä täällä taustalla. Toisaalta samankaltaisuuden vaikutelma voi johtua vain samanlaisesta aiheestakin.

Agatha Christie: Hallowe'en Party

HarperCollinsPublishers 2001, (Collins 1969)

Sivuja: 336

Henkilöt: Ariadne Oliver, Mrs Buttons, Miranda Buttons, Mrs Drake, Michael Garfield, Hercule Poirot, Joyce Reynolds, Leopold Reynolds, Superintendent Spence

Juoni: Kurpitsajuhlien valmistelujen aikana kolmetoista vuotias Joyce kehuskelee nähneensä murhan. Juhlien jälkeen Joyce löytyy murhattuna. Rikoskirjailija Ariadne Oliver päättää kääntyä ystävänsä Hercule Poirotin puoleen. Hercule Poirot yhdistääkin lopulta aika yllättävän tapauksen langat.

Muuta: Kirjailija toi turhan selvästi esille mielipiteensä mielisairaaloiden täyttymisestä ja mieleltään sairaiden päästämisestä yhteisöön. Asia mainittiin ainakin viidesti ja aina suurinpiirtein samanlaisin sanankääntein. Vähempikin olisi riittänyt.

Arvasin murhaajan miltei heti, mutta loppuratkaisu pääsi yllättämään kuitenkin. Tosin joskus luulen kirjan lukeneenikin, mutta siitä on niin paljon aikaa, etten usko murhaajaa muistaneeni.

Kirja oli mukava lukea, ensimmäinen Christieni englannin kielellä. Jätti halun lukea lisää.

Humphrey Carpenter: J.R.R. Tolkien A Biography

HarperCollinsPublishers 2002, (George Allen & Unwin 1977)

Sivuja: 343

Muuta: Uskomatonta, miten paljon Tarun sormusten herrasta - kirjan kirjoittajan elämä saattoikaan koskettaa minua. Paljon oli uuttakin asiaa, jota en aikaisemmin ollut tiennyt, jotka osaltaa valottivat Sormusten herran taustoja jollain tavalla.

Carpenterin tyyli kirjoittaa on miellyttävä ja lämmin, mutta keskivaiheilla kirjaa hän tuntuu hukkaavan ajatuksen hetkeksi ja tuntuu yrittävän keksiä kirjoitettavaa. Alkuvaihe kirjasta keskittyy kuvaamaan Tolkienin elämän ulkoisia puitteita. Tolkien - suuressa tylsyydessäänkin - oli hyvin mielenkiintoinen ja ristiriitainenkin persoona. Vaikka elämän ulkoiset puutteet eivät kauheasti viitteitä antaneetkaan mielikuvituksen voimasta, oli niidenkin lukemisessa oma viehätyksensä. Loppupuolella kuvataan hänen kirjojen kirjoitusprosessiaan. Ottaen huomioon Tolkienin pikkutarkan luonteen, on suorastaan ihme, että hän on saanut mitään julkaistua.

Todellakin kirja, jota en olisi voinut jättää lukematta. Nyt tekisi mieli lukea uudestaan Hobitti, Taru sormusten herrasta, Silmarillion ja etenkin tutustua Christopher Tolkienin editoimaan Tolkienin kuoleman jälkeen julkaistuun materiaaliin.

Mona Nilsson: Ihmiskunta ja langaton peli

HouseProtector/EMF-Books 2005

Alkuperäiskielinen nimi: Spelet om 3G

Sivuja: 272

Muut kirjoittajat: Tytti Enroth-Nortes, Christian Blom, Mirja Ruokoranta, Risto Juusela

Muuta: Kirja kertoo sähkömagneettisen säteilyn terveysvaikutuksista, sille herkistyneistä ihmisistä ja viranomaisten ongelman vähättelystä sekä matkapuhelin valmistajien ja operaattoreiden ongelman peittelystä.

Kirja on erittäin kiinnostava ja nopealukuinen. Se herättää miettimään aihetta ja antaa monia esimerkkejä sähkömagneettisen säteilyn vaaroista. Tämän kirjan lukemisen jälkeen ei ihan heti tee mieli soittaa matkapuhelimella ainakaan ilman handsfree-laitetta.

Sitä jää vain miettimään vaihtoehtoja, joita kirjakaan ei tarjoa. Tavallisiin lankapuhelimiin palaaminen tuntuisi hölmöltä, mutta säteilyn ja langattomuuden lisääminenkin arveluttaa.

Inga Röning: Kohti Pystynyppyläin puhurivuoristoa

Tammi 2005

Sivuja: 551

Henkilöt: Kenkälaatikon Konsta, Böltsi, Tilliäinen, Arhippa, Löyhkä, Permel, Räyhy, Lipevä Läpiräähkä, lentäjäveteraani Tötteström ja Terho Aikapoika

Juoni: Röhelmäisen ullakolle muuttaa kummituslauma, jonka pienin jäsen Arhippa lähetetään pelottelemaan Konstalle, Böltsille ja Tilliäiselle. Arhippa ei ole kovin onnistunut kummitus ja meneekin ystävystymään pelottelun kohteidensa kanssa. Tätä eivät kummitukset voi suvaita, etenkään Löyhkä, joka on suunnitellut vallankaappausta kummituslaumassa. Kummitukset hyökkäävät Konstan kotiin, josta Konsta, Arhippa, Böltsi ja Tilliäinen lähtevät pakomatkalle ensin ullakon halki kohti Pähkinäkäkkärän jättimetsää ja sieltä Pystynyppylän puhurivuoristoon, jossa Kummitustietäjän - kaverusten ainoan toivon - uskotaan majailevan.

Muuta: Kirjalla on kyllä ansionsa ja loppua kohden jopa pidin siitä. Paikoin kuitenkin kirjailijan rönsyilevä ja runsas tyyli oli rasittava. Tuntui kuin kirjailija ei olisi osannut keskittyä siihen, mikä on oleellista, vaan kirjoittanut tarinaan kaiken. Mielestäni suurimman vaaran keskellä ei ole ollenkaan oleellista tarinan kannalta, onko Böltsi ollut joskus ihastunut. Samoin paikoin sitten oleelliset asiat tunnuttiin sivuutettavan vain pienellä huomiolla.

Kirjassa on myös hieman epäloogisuuksia, jotka häiritsivät. Tarina on liian laaja, eikä pysynyt aina kasassa. Aiheensa puolesta kirja sopisi hyvin noin seitsenvuotiaillekin, mutta pituutensa puolesta ei. Tiivistettynä kirja toimisi paremmin ja sen hyvät puolet pääsisivät paremmin esiin.

Kirjan lopussa Böltsin sukujuuret edustivat taas aivan turhaa nippelitietoutta ja Arhipan syntymäpäiväennustusta ei mielestäni oltu toteutettu kunnolla.

Georgie Adams: Kolme Pikku Prinsessaa

WSOY 2007

Alkuperäiskielinen nimi: The Three Little Princesses

Kuvitus: Emily Bolam

Sivuja: 92

Henkilöt: Pellava, Pinja, Petunia, Nimetön peikko, Noita Gondola, Kelpo Kellokone

Juoni: Pikku prinsessat asuvat Poutapäivän palatsissa. Eräänä päivänä Kelpo Kellokoneen avain on kadonnut ja koko valtakunta vaarassa. Prinsessat saavat selville, että Nimetön peikko on vienyt avaimen Lumottuun metsään. Mutta Lumotussa metsässä vaanii myös noita Gondola...

Muuta: Samaa sarjaa Pikku Noitien ja Pikku Merirosvojen kanssa, mutta ei saanut yhtä suurta suosiota iltasatukirjana. Ehkä prinsessat vain eivät ole tyttäreni juttu :)

Hauska kirja kuitenkin. Pidin kuvituksesta ja itse tarinasta.

Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu

Tammi 1989

Kuvitus:Markus Majaluoma

Sivuja: 59

Henkilöt: Hanna, Matti, Heinähattu, Vilttitossu, Elvis, Alibullenin neidit Helga ja Halise, Rillirousku ja Isonapa

Juoni: Heinähattu ja Vilttitossu kyllästyvät kotioloihin ja lähtevät maailmalle. He tutustuvat naapurin neiteihin Alibullenin Helgaan ja Haliseen, tapaavat Elviksen, käyvät baarissa ja pakoilevat poliiseja Rillirouskua ja Isonapaa. Lopulta kotiin paluu kuitenkin odottaa.

Muuta: Viehättävä ja lämmin lastenkirja. Heinähattu on minun makuuni liian isosiskoa, aina järkevä ja tuumiva.

Saattaisin pitää kirjasta enemmänkin, mutta en varsinaisesti pidä Markus Majaluoman kuvituksista - suosin itse perinteisempää kuvitustyyliä - enkä pidä henkilöiden nimistä. Ne tuntuvat jollain tasolla liian väkisin keksityiltä ja tekohauskoilta.

Kate Mosse: Labyrintti

Otava 2006, 2005

Alkuperäiskielinen nimi: Labyrinth

Sivuja: 652

Henkilöt: Alise Tanner, Shelagh O'Donnel, William, Alais, Guilhem, Oriane, Marie-Cecile l'Oradore, Francois-Babtiste l'Oradore, Bertrand Pelletier, Sajhe, Paul Authie

Juoni:Alice osallistuu kaivauksiin Lounais-Ranskassa ja tekee merkittävän löydön, joka tuntuu hänestä etäisesti tutulta. Löydöstä ovat kiinnostuneet myös Paul Authie sekä Marie-Cecile ja hänen poikansa. Pian löydön jälkeen Alicen ystävä Shelagh O'Donnel katoaa ja Alice huomaa sekaantuneensa johonkin paljon vanhempaan ja vaarallisempaan kuin aikaisemmin aavistikaan.

Kahdeksan sataa vuotta aikaisemmin Alais saa kuulla isältään Bertrand Pelletieriltä muinaisen salaisuuden. Isänsä kuoleman jälkeen salaisuuden vartioiminen on Alaisin vastuulla. Alaisin mustasukkainen ja katkera sisar Oriane haluaa kuitenkin salaisuuden ja labyrintin voiman itselleen.

Muuta:Kiinnostava kirja. Keskiaikainen Ranska kataareineen ja inkivisitioineen on kuvattu hyvin. Menneisyys ja nykyisyys sekoittuvat ja yhdistyvät hyväksi kokonaisuudeksi. Mukaan on saatu ripaus mystiikkaakin Graalin ja labyrintti kuvion muodossa. Kirja on paikoin ihan Da Vinci-koodin veroinen, mutta ajoittain hieman liian hidas tempoinen. Loppu ei aivan ollut muun kirjan veroinen, paljastunut salaisuus ei ollut ehkä minulle riittävä, mutta ei se ollut Da Vinci-koodissakaan.

Mukana on myös vihjailua sielunvaelluksesta. Tai jos ei suoraan sielunvaelluksesta niin ainakin jonkinasteisesta geneettisestä muistista. Itse en vain pitänyt siitä, että henkilöt olivat toistensa kopioita menneisyydestä. Samoin minua häiritsi jonkin verran päähenkilöiden nimien samankaltaisuus. Se tuntui tarpeettomalta henkilöiden yhteyden korostamiselta.

Willin ja Alicen suhde jäi liian vajaaksi ja oli epäuskottava.

Itse jäin miettimään myös sanan kerettiläinen, joka englanniksi on heretic, kirjoitusasun ero suomen ja englannin kielellä. Sanan alkuperä on ilmeisesti sanoista Bon Chretiens, hyvät kristityt (?), millä nimellä kataarit itseään kutsuivat. Alkuperä kyllä selittää kirjoitusasun erot, mutta ei sitä, miksi muodot ovat erilaiset. Herettiläisyys ei kyllä ihan niin järkevältä kuulostakaan.

Samoin pitänee joskus googlettaa kataarien Johanneksen evankeliumi.

Neil Gaiman: Neverwhere

Harpertorch, HarperCollinsPublishers 1996

Sivuja: 370

Henkilöt:Richard Mayhew, Door, Marquis de Carabas, Mr Croup, Mr Vandemar, Angel Islington ja Hunter

Juoni: Richard auttaa outoa loukkaantunutta tyttöä nimeltä Door ja muuttuu näkymättömäksi yläpuolisessa Lontoossa. Hän lähtee etsimään Dooria ja löytää kokonaan uuden maailman alapuolisesta Lontoosta.

Door on vaarassa. Hänen perheensä on murhattu ja palkkamurhaajat Mr Croup ja Mr Vandemar ovat hänen kannoillaan. Door ottaa Richardin mukaan selvittämään kuka on palkkamurhien takana ja kostamaan perheensä.

Muuta: Tämä kirja teki täydellisesti järkeä. Toinen maailma, joka on suljettu yläpuolisilta, vain pienen matkan päässä. Vaikea arvata kumpaan maailmaan minä kuuluisin.

"But if this is all there is, then I don't want to be sane."

Joanne Harris: Sarkaa ja Samettia

Otava 2004, (2003)

Alkuperäiskielinen nimi: Holy fools

Sivuja:351

Henkilöt: Juliette, Perette, Fleur, LeMerle, Abbedissa Isabelle, Antoine, Alfonsine, Clemente ja Germaine

Juoni: Raskaana oleva Juliette on paennut Meren Marian luostariin, jossa on synnyttänyt tyttärensä Fleurin ja elänyt rauhaisaa elämää viisi vuotta. Menneisyys ilmestyy kuitenkin vainoamaan häntä LeMerlen, vanhan rakastajan, muodossa. LeMerle suunnittelee kostoa, jonka toteuttamiseen hän aikoo käyttää nunnien heikkouksia. Juliette aikoo selvittää ja estää hänen suunnitelmansa.

Muuta: Kirja oli kiehtova ja kiinnostava, mutta käynnistyi jokseenkin hitaasti. Myös kerronnallinen tyyli päiväkirjamerkintöineen oli mielestäni sekava, eikä ainakaan toiminut minun kohdalla. Kerronta sisälsi liikaa voivottelua ja sisäisten motiivien kuvausta. Vauhtiin päästyään tarina tempaisi mukaansa.

Elina Karjalainen: Uppo-Nalle

WSOY 1977, kuudestoista painos 1992

Kuvitus: Hannu Taina

Sivuja: 128

Henkilöt: Uppo-Nalle, Reeta, Laulava Lintukoira, äiti, isä, isoäiti, isoisä ja Fanny Tiskirätti

Juoni: Reeta löytää meren rannalta nallen, jonka pieni äkäinen poika on paiskannut mereen. Nalle on ajelehtinut maailman meriä ja toivonut, että löytäisi rannan, jossa joku ystävällinen odottaa.

Uppo-Nalle pelkää peipposia ja pitkiä varjoja. Isä suosittelee lääkkeeksi maallisia seikkailuja, mutta äidin konsti pitää nalle puolikuivana toimii paremmin.

Syksyn tullen on aika jättää kesäkoti ja palata kaupunkiin.

Muuta: Yksi lapsuuteni suosikkikirjasarjoista. Se, joka osaltaan vaikutti kirjoittamisharrastukseeni. Kirjasarjan ensimmäinen osa ei ole kestänyt aivan niin hyvin aikaa kuin toivoisi, mutta lämpö ja elämän ilo on tallella. Täytyy varmaan lukea näitä hieman lisääkin.

Uppo-Nallea innostuin lukemaan, kun tyttäreni kyseli omistamistani Uppo-Nalle kirjoista. Sitä ensimmäistä minulla ei kuitenkaan ollut omana, joten lupasin tytölle, että lainataan se kirjastosta. Muutaman luvun verran tyttö sitä jaksoi kuunnellakin, mutta kirja on ehkä kuitenkin suunnattu hieman isommille. Ja tarinakin pääsee paremmin vauhtiin vasta niiden muutaman ensimmäisen luvun jälkeen.

Astrid Lindgren: Rasmus ja kulkuri

WSOY 1981, (1956)

Alkuperäiskielinen nimi: Rasmus på luffen

Kuvitus: Eric Palmqwuist

Sivuja: 197

Henkilöt: Rasmus, kulkuri Oskari, Neiti Hök, Lif, Liander, Gunnar ja Martina

Juoni: Lastenkodissa elänyt Rasmus karkaa etsiäkseen itselleen oman isän ja äidin ja tapaa matkallaan kulkurin, joka huolii hänet mukaansa. Kukurin kanssa he törmäävät varkaisiin Lifiin ja Lianderiin ja auttavat näiden kiinni saamisessa. Ja löytää Rasmus lopulta kodinkin, joskin se ei aivan ollut sitä, mitä hän oli kodiksi alkuun ajatellut.

Muuta: Minun tuli paha mieli ajatellessani kaikkia niitä kirjan ja tämän maailman lapsia, joita kukaan ei rakasta, koska kaikki haluavat vain kiharatukkaisen tytön.

En muista kirjaa aikaisemmin lukeneeni. Toinen Lindgrenin kirjoista, jonka lapsuudessani olen luultavimmin jättänyt väliin, on Mestarietsivä Kalle Blomkvist. Tiedä sitten miksei näitä ole tullut luetuksi. Rasmuksesta ja kulkurista kiinnostuin tällä kertaa - kuten Marikistakin - tv:stä näytetyn sarjan perusteella. Tv-sarjaan oli monia asioita muutettu ja aivan kokonaan en sitä seurannut, mutta kirja oli kyllä ihan lukemisen arvoinen. Ehkäpä tutustun jossain vaiheessa Kalle Blomkvistiinkin.

Helen Fielding: Bridget Jones - elämäni sinkkuna

Otava 1998, (1996)

Alkuperäiskielinen nimi: Bridget Jones's Diary

Sivuja: 381

Henkilöt: Bridget Jones, Bridgetin vanhemmat, Daniel Cleaver, Jude, Sharon, Tom, Mark Darcy ja Julio

Juoni: Bridgetin elämää seurataan vuoden ajan. Alussa hän on toivottomasti rakastunut pomoonsa Daniel Cleaveriin, mutta Daniel osoittautuu sitoutumiskyvyttömäksi. Bridget vaihtaa työpaikkaa ja tutustuu Mark Darcyyn.

Bridgetin äiti saa jättää Bridgetin isän ja lyöttäytyy yksiin Portugalilaisen matkajärjestäjän Julion kanssa. Tämä suhde aiheuttaa Bridgetille oman elämän sotkujen lisäksi ongelmia. Onneksi Mark Darcy on auttamassa ja tällä on enemmänkin kuin nimi yhteistä erään toisen kirjallisen Darcyn kanssa.

Muuta: Kirja jätti hieman ristiriitaisen olon. Toisaalta nautin Bridgetin seurasta, mutta jollain tasolla en pystynyt ollenkan samastumaan pinnalliseen sinkkuelämään, jossa ainoana päämääränä on ura tai naimisiin pääsy. Toisaalta pystyin hyvinkin samastumaan Bridgetin loputtomaan laihdutukseen, epävarmuuteen ja hössöttävään äitiinsä hermostumiseen.

Mietin että kirjalle pitäisi kirjoittaa vastine kolmikymppisen onnellisesti aviossa olevan perheellisen, uran suhteen täysin onnettoman ihmisen näkökulmasta.

Maanantai 5.3.
Tänään päätin hankkia kolmannen lapsen. En vielä kertonut miehelleni, enkä vielä tiedä miten saan hänet tuumaan suostumaan, mutta nyt ainakin tiedän, mitä haluan tulevaisuudeltani. Mieheni mielestä minun varmaan pitäisi keskittyä luomana uraani, mutta opiskelemani ala ei kiinnosta pätkääkään, enkä ole toistaiseksi keksinyt mitä sitten alkaisin tekemään. Kolmannen lapsen kanssahan sitä ehtisin hyvin miettiä.

Tiistai 12.3
Peruutan puheeni uran miettimisestä kolmen lapsen kanssa, koska kaksikin pitää minut niin kiireisenä ja metelöivät niin paljon ettei miettimisestä tule mitään. Aion kuitenkin pysyä suunnitelmassani. Miehenkin kanssa olen asiasta puhunut, mutta ainakaan toistaiseksi hän ei innostunut. Päätin antaa hänelle hieman aikaa ja katsoa sitten, saanko hänet ymmärtämään asian tarpeellisuuden. Asia tuntuu äärimmäisen tarpeelliselta.

Perjantai 27.3
Nyt sain oivan urasuunnitelmankin. Julkaisen päiväkirjani! Todennäköisesti mies ei innostu tästäkään. Jos unohdetaan se, että hän pelkää näyttäytyvänsä huonossa valossa, viimeistään siinä vaiheessa, kun hän tajuaa, että kirjan todennäköiset lukijat olisivat äitini, sisareni ja ANOPPI, niin voin hylätä suunnitelmani. Mikä idea on keksiä suunnitelmia tulevaisuutta varten jos mitään ei saa toteuttaa? MIEHET!

Varmaankin sellainenkin kirja jo löytyy...

Pidin kuitenkin kirjasta ja etenkin hyvin tutusta Darcy-kuviosta. Olisin vain toivonut Mark Darcylle suurempaa roolia kirjassa. Nyt hän jäi vähän syrjään ja etäiseksi.

Georgie Adams: Kolme Pikku Merirosvoa

WSOY, Orion Children's Books 2006

Alkuperäiskielinen nimi: The Three Little Pirates

Kuvitus: Emily Bolan

Sivuja:93

Henkilöt: Reetta, Rilla, Rosina, Helmisimpukka, Uolevi, Hunaja Turmio, Karri, Severi ja Selja

Juoni: Ilkeä merirosvoakka Hunaja Turmio on kaapannut merenneitoprinsessa Helmisimpukan ja tämän ystävät myydäkseen ne keräilijälle. Merirosvotytöt lähtevät pelastamaan Helmiä ja tämän ystäviä.

Muuta: Tätäkin on tullut luettua useampaan kertaan iltasaduksi tyttärelleni. Nimet olen vaihtanut lasteni ja lasteni serkkujen nimiksi. Luvut ovat lyhyitä, juuri sopivia iltasaduiksi. Kuvitus sopii hyvin kirjaan. Iloinen ja hauska seikkailu, jossa on sopivasti jännitystäkin.

Georgie Adams: Kolme Pikku Noitaa

WSOY, Orion Children's Books 2001

Alkuperäiskielinen nimi: The Three Little Witches

Kuvitus: Emily Bolam

Sivuja: 93

Henkilöt: Saara, Siiri, Sohvi, Visa, Vesa, Tate, Pate, Late, Velmu-Velho, Lohikäärmeenpoikanen ja Melissa

Juoni: Kolme pikku noitaa asuvat Patalan talossa taikametsässä. Lokakuussa he huomaavat lähestyvän Halloweenin ja päättävät pitää ystävilleen juhlat. Ennen juhlia ehtii kuitenkin tapahtua kaikenlaista.

Muuta: Voisiko paremmin sattua, tyttäreni pitää samantyylisistä kirjoista kuin minäkin. Tämä olisi ollut oma valintanikin iltasaduksi, mutta kymmenettä kertaa tarinaa uudestaan lukiessa toivoisi kuitenkin jo jotain vaihtelua. Luvut ovat juuri sopivia iltasaduiksi. Juoni kiinnostava ja hauska. Kuvitus on hauskaa ja mielenkiintoista.

Itse en vain ole lukenut kirjaa oikeilla nimillä vaan korvannut ne lukiessa lasteni ja sukulaisten lasten nimillä.

SF Said: Varjak Käpälä

Gummerus Kirjapaino Oy 2006, David Fickling Books 2003

Alkuperäiskielinen nimi: Varjak Paw

Kuvitus: Dave McKean

Sivuja: 313

Henkilöt: Varjak Käpälä, Jalal, Julius, Vanha Käpälä, Kataja, Tami, Herrasmies ja Lousku

Juoni: Varjak Käpälä on mesopotamiansininen kissa, joka elää perheensä kanssa Kreivittären talossa. Eräänä päivänä taloon tulee Herrasmies outojen kissojen kanssa ja kaikki muuttuu. Varjakin on lähdettävä ulkomaailmaan etsimään koiraa pelastaakseen perheensä.

Uusien ystäviensä Katajan ja Tamin kanssa Varjak sopeutuu ulkomaailmaan ja oppii itsenäiseksi kissaksi. Unissaan hän näkee esi-isänsä Jalalin, joka opastaa häntä mesopotamiansinisten seitsenosaisella tiellä. Neuvot ovatkin avuksi, kun Varjak vihdoin löytää koiran ja Herrasmiehen pahuus paljastuu kokonaisuudessaan.

Muuta: Kirja muistutti suuresti joskus ammoin lukemaani kirjaa Felidae - Kuka surmasi kissan ollen ikään kuin lasten versio samasta kirjasta. Pystyin samastumaan Varjak Käpälään ja hänen seikkailuihinsa täysin. Vaikka teos olikin yli kolmesataa sivuinen, isokokoisen tekstinsä ja kiinnostavan aiheensa puolesta se oli nopeaa luettavaa ja luin sen päivässä.

Muistutus kirjoitettavista kirjoista

Kirjaan seuraavat kirjat ylös, jotta muistaisin kirjoittaa niistä tännekin.

Lastenkirjat: Kolme pientä merirosvoa ja Kolme pientä noitaa,

Kirja: Varjak Käpälä

Lukulistalle pitää laittaa Jokilaivan tarinoita, Piilomaan Pikkuaasi, Eemelin metkut, Ronja Ryövärin tytär.

Seuraavaksi taidan kuitenkin lukea Bridget Jonesin päiväkirjan.

Terttu Tolvanen&Mauri Hartonen: Soilin sielu kertojana

Pienkustantaja ISOT ASIAT, 2004

Sivuja: 121

Muuta: Juuri sopiva elämäniloa tuova kirja kuoleman jälkeisestä elämästä tähän väliin. Antaa ehkä hieman pintapuolisemman kuvan asiasta kuin Newtonin kirjat ja minua häiritsi kirjan opettavainen ja jollain tasolla haltioitunut sävy. Kaipaisin todellakin tieteellistä tekstiä ja tieteellistä lähestymistapaa, vaikkakaan en ehkä tieteellistä analysointia asiasta. Nyt nämä tuntuvat lähestymistavaltaan enemmän uskonnolliselta kirjallisuudelta. Minä en kaipaa, että minut vakuutetaan tunnetasolla vaan ihan vain järjestynyttä tietoa asioista.

Storm Constantine: Sign For The Sacred

Headline Publishing PLC 1993

Sivuja: 567

Henkilöt: Perpetius Sleeve,Wilfish Implexion, Lucien Earthlight, Resenence Jeopardy, Delilah Latterkin, Trajan Sacripent, Cleo Sinister ja Dauntless Javelot

Juoni: Resenence Jeopardy on profeetta, uskonnollinen uudistaja, jota muut kirjan henkilöt tavoittelevat kukin omista syistään. Yhdelle hän on entinen rakastaja, toinen etsii häntä, koska vain Jeopardyn kosketus pystyy pitämään hänen hulluutensa loitolla, kolmas koska rakasti tämän kaunista lasta ja neljäs koska Jeopardy uhkaa kaikkea mikä hänelle on pyhää. Henkilöiden matkan aikana heidän etsintänsä syvenee ja Jeopardyn luonnetta valotetaan lisää.

Kaikki päättyy, kun kirjan henkilöt vihdoin tapaavat toisensa ja löytävät profeetan. Profeetta vain ei ollutkaan sitä, mitä ihmiset häneltä odottivat.

Muuta: Alussa minua häiritsivät suunnattomasti kirjan niin tyypilliset fantasianimet. Se esti jollain tasolla henkilöitä tuntumasta todellisilta, nimiensä takia he jäivät vain fantasiakirjan hahmoiksi.

Itse tarina on mielenkiintoinen sekoitus pakkomielteitä, uskonnollista kritiikkiä, matkakertomusta, kasvua ja rakkautta. Lukijana minulle jäi hyvin epäselvä kuva Resenence Jeopardysta.

Loppu oli avoin, enkä täysin ymmärtänyt sitä. Olisin kaivannut päätökseksi jotain suurempaa ja merkityksellisempää.

Kirjan valitsemisesta ja lukemisesta

Oletteko koskaan miettineet miten valitsette kirjan luettavaksenne? Minulla on omat tapani. Jos minulla on aikaa vaellella kirjastossa - se nimenomaan on vaeltelua - harhailen hyllyjen välissä. Katse harhailee kirjojen selissä ja yleensä toisella kädellä kosketan kirjojen selkiä. En tosin samoja kirjoja, joita katson. Käsi etsii toisesta paikkaa, katse toisesta. Toisinaan jonkun kirjan selkämys pysäyttää. Se joko tuntuu tai näyttää erilaiselta ja pääsee lähempään tarkasteluun. Nimi, kansi, silmäys takakanteen. Silmäys sisälle, millainen on tekstin tiheys, fontti. Miltä itse teksti vaikuttaa.

Lapsena minulla oli rituaaleja kirjojen valitsemiseen. Toisinaan käytän niitä yhä. Asettelin kaikki lukemista odottavat kirjat eteeni ja laskin loruilla, minkä kirjan lukisin tai jättäisin pois. Kosketin kirjaa, luin ensimmäisen kappaleen... Saatoin vilkaista loppua ja lukea pätkiä sieltä täältä. Sisällysluettelo on myös olennainen apu valintatilanteessa. Lopulta yksi kirja vain nousee enemmän esiin. Siihen ei ole mitään selkeää syytä, se on vain tunne.

Tänään keskustelin lukemisesta ystäväni kanssa. Hän ei yleensä lue edes takakansia. Ihmettelin miten hän sitten osaa valita kirjansa. Kuulemma pelkkä nimi riittää. Hän myöskin kauhistui, kun kuuli, että saatan kesken kirjan lukea sen lopun tai selata sivuja eteenpäin nähdäkseni, mitä tapahtuu. En osaisi kuvitellakaan lukevani muuten. Enkä koskaan ole kokenut, että jonkin asian tietäminen etukäteen pilaisi lukukokemuksen. Päinvastoin. Niinhän se kuuluukin tehdä! Mikä sen jännittävämpää kuin kaikkein pahimmassa paikassa kurkata hieman eteenpäin ja todeta, että sankarit ovat turvassa ja jatkaa sitten huoletta lukemista ja selvittää, miten he selviävät pinteestä. Muistan miten Tarun sormusten herrasta ensimmäisen osan päättyessä en millään malttanut odottaa saadakseni tietää, miten Pippinin ja Merrin käy. Samoin tein, kun Sam ja Frodo jäivät pulaan Lukitarin luolaan.

Saatan myös hyppiä saman sivun sisällä. Lukea viimeisen kappaleen ensimmäisenä, sitten aloittaa sivun alusta, hypätä jo luetun kappaleen yli ja jatkaa seuraavasta. Tarina elää, mutta siitä muodostuu kokonaisuus.

Mieheni mielestä tapani on miltei pyhäinhäväistys. Kirjailija kun on tarkoittanut tekstin luettavaksi tietyssä järjestyksesä. Mutta minä luen siltikin kuten olen aina lukenut. Enimmäkseen järjestyksessä, mutta silloin tällöin kurkkien ja hyppien.

Kun kirja on sitten vihdoin valittu, lukemisen aloittamisessa olen myöskin hyvin tarkka rituaaleista. Toisinaan kirja aloitetaan ilman valmisteluita. Sopivalla hetkellä se tarttuu käteen, sitä aletaan lukea ja kun tulee aika keskeyttää väliin laitetaan jotain sopivaa, mikä sillä hetkellä on käden ulottuvilla. Se voi olla karkkipaperi, mainoksesta repäisty palanen...

Yleensä jos kirjan valintaan on kuitenkin käytetty hetki tai olen odottanut kirjan lukemista kauan tai aloitan suosikkikirjaani uudestaan alusta, haluan lukemisen aloittamisenkin olevan erityistä. Silloin minulla pitää olla sopiva kirjanmerkki käsillä jo aloittaessa, jotta sen voi laittaa valmiiksi toisen luvun kohdalle. Kirjanmerkinkin pitää olla jotenkin hienompi joko aivan oikea kirjanmerkki tai kortti. Lasten vaatteiden hintalapuista saa hienoja kirjanmerkkejä mm. Bamse aiheiset. Enää en taita kirjan sivujen kulmia, vaikka niinkin on joskus tullut tehtyä. Yleensä hienompi kirjanmerkki hukkuu luettaessa. Silloin kirja saattaa jäädä hetkeksi nurinniskoin pöydälle, mutta nopeasti hukkunut kirjanmerkki korvataan sillä sopivasti käden ulottuvilla olevalla paperinpalalla...

Kate DiCamillo: Desperon Taru - kertomus hiirestä, prinsessasta, keitosta ja lankarullasta

Otava 2009 (2003)

Alkuperäiskielinen nimi: The Tale of Despereaux - Being the story of a mouse, a princess, some soup, and spool of thread

Sivuja:262

Henkilöt: Despero Tilli, Furlo, Merlot, Toulêse, äiti Antoinette, isä Lester, Prinsessa Papu, Maikki Emakko, Rotta Hämy eli Chiaroscuro, rotta Botticelli Remorso ja vanha Gregorius

Juoni: Despero on pesueensa ainoana elävänä syntynyt pieni hiiri. Isä, äiti ja vanhemmat hiirisisarukset ihmetelevät pienen hiiren kokoa, sen suuria korvia ja sitä, että Despero syntyi silmät auki. He ovat varmoja, ettei Despero jäisi eloon. Despero kuitenkin jää eloon, mutta ei ole kiinnostunut samoista asioista kuin muut hiiret. Musiikkia kuunnellessaan hän tutustuu ja rakastuu prinsessa Papuun.

Chiaroscuro rotta eli Hämy asuu linnan pimeissä kellareissa. Kerran hän nakertaa vanginvartija Gregoriuksen köyttä ja Gregorius sytyttää kynttilän liekin rotan lähellä. Tavallisesti rotat vihaavat valoa, mutta Hämy alkaa kaivata sitä. Hän lähtee etsimään valoa ja joutuu linnan juhlasaliin, jossa prinsessan takia putoaa kuningattaren keittoon.

Maikki Emakko on pieni tyttö, jonka äiti kuolee ja isä myy hänet palvelustytöksi. Erään kerran Maikki näkee prinsessan ja hänet nähtyään haluaa itse prinsessaksi.

Kolmen hyvin erilaisen ja toisaalta hyvin samanlaisen hahmon tarinat kietoutuvat lumoavalla tavalla yhdeksi. Kun Hämy haluaa kostaa prinsessalle ja käyttää hyväkseen Maikki Emakon halua tulla prinsessaksi ja piskuinen Despero päättää pelastaa prinsessan.

Muuta: Kertakaikkisen ihastuttava satu. Paikoin en malttanut laskea kirjaa käsistäni. Luvut ovat ihanan lyhyet ja tiiviit. Toisinaan häiritsi kertojan toistava ja lukijan huomioiva tyyli, mutta toisaalta se sopi hyvin tarinaan.

"Siksi että sinä, hiiri, osaat kertoa Gregoriukselle tarinan. Tarinat ovat valoisia. Valo on kallisarvoista näin pimeässä maailmassa. Aloita alusta. Kerro Gregoriukselle tarina. Luo hiukan valoa."

Walter Moers: Uinuvien kirjojen kaupunki

Otava 2008, (2004)

Alkuperäiskielinen nimi: Die Stadt der Träumenden Bücher

Tekijän kuvittama

Sivuja: 522

Henkilöt: Hildegunst von Mythenmetz, Danzelot von Tavutorvi, Phistomefel Smeik, Claudio Harppupökkö, Homunkolossi, Danzelot kakkonen, Ojahnn Golgo van Fontheweg, Gofid Letterkerl, Kloroformius Sadepaiste ja lukuisia kirjakkaita, jokunen kirjanpyytäjä sekä erilaisia katakombien kammotuksia

Juoni: Nuori Hildegunst von Mythenmetz saa kuolevalta runokummiltaan Danzelot von Tavutorvelta nuoren kirjailijan käsikirjoituksen, jonka kirjailija on lähettänyt Danzelotille arvioitavaksi. Käsikirjoitus osoittautuu parhaimmaksi, mitä Hildegunst on koskaan lukenut ja hän lähtee etsimään kirjoittajaa Kirjalistosta.

Käsikirjoitus saa kuitenkin nuoren lohikäärmeen pahempaan kuin pulaan, mutta matkallaan hän löytää ornon ja oppii kirjailijaksi.

Muuta: "Danzelot: 'Yksi asia vielä, joka sinun täytyy ottaa huomioon: tarinan alun ei ole niin väliä. Eikä lopun. '

Minä: 'Vaan?'

Danzelot: 'Vaan sen mitä sillä välillä tapahtuu.' "

"Tulemme tähdistä ja tähtiin käy tiemme.
Elämä on vain matka tuntemattomaan."

Parasta Moersia. Mahtavan hieno lukukokemus kirjoittamisesta, kirjoista, lukemisesta. Samalla myös jännittävä seikkailu, jossa mielikuvituksen lennolla ei ole rajaa. Kirjasta löysin uuden elämänohjeenkin, tai kaksikin.

Moers kuuluu ehdottomasti suosikkikirjailijoihini. On kuulunut jo siitä saakka, kun ensimmmäisen kerran näin Kapteeni Sinikarhun kannen. Olen sanaton ja lumoutunut, enkä malta odottaa Moersin seuraavaa teosta.

Michael Newton: Sielujen kohtalo

Kustannus Oy Taivaankaari 2005, Llewellyn Publications

Alkuperäiskielinen nimi: Journey of Souls New Case Studies Of Life Between Lives

Sivuja: 440

Muuta: Jatkoa kirjalle Sielujen Matka. Periaatteessa kirja ei tuo mitään syventävää edelliseen, kunhan tarkastelee sieluelämää elämien välillä uusien tapausten myötä. Kuitenkin kirja tuntui edeltäjäänsä paremmalta, mutta tämä johtuu ehkä enemmän siitä, että sen puutteita ja aikaisemmassa kirjassa häirinneitä asioita on jo oppinut sietämään. Kuten sielujen nimiä (okei, olkoonkin hypnoosissa saatuja, mutta tuntuvat niin keksityiltä), ihmiskeskeisyyttä ja kirjan ja kirjoittajan (tai ehkä suomentajan?) tiettyä yksinkertaisuutta.

Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teos kuitenkin.

Brian Bates: The Real Middle Earth

Pan Books, 2003

Sivuja: 284

Muuta:Kiehtova kirja anglosaksisen englannin aikaisesta elämästä. Vaikka kyseessä onkin oikea Keskimaa, jonka myytteihin ja uskomuksiin Tolkieninkin Keski-maalla on varmasti yhteytensä, kirjan nimi tuntuu olevan valittu vain Sormusten Herra-elokuvien tuoman Keskimaa innostuksella rahastusta. Kirjassa kyllä selitetään Tolkienin kirjojen yksityiskohtia, mutta muuhun kirjaan nähden ne tuntuvat hyvin irralllisilta ja päälle liimatuilta.

Eoin Colfer: Artemis Fowl The Opal Deception

Mirmax Books, Hyperion Books for Children, 2005

Sivuja: 342

Henkilöt: Artemis Fowl, Butler, Holly Short, Opal, Mulch Diggums

Juoni:Nuoren rikollisneron Artemis Fowlin muisti on pyyhitty hänen ollessaan viimeksi tekemisissä keijumaailman kanssa ja hän on palannut vanhoille urilleen. Keijut sen sijaan eivät ole unohtaneet häntä. Keijumaailman rikollisnero Opal on suunnitellut kostoa vangitsemissessaan auttaneelle Artemikselle kuin myös Holly Shortille, Kentauri Foalylle ja heidän komentajalleen Rootille. Holly selviää Opalin hänelle ja Rootille virittämästä ansasta ja lähtee pelastamaan Artemista.

Muuta:Kirja oli ehkä paras tähän astisista. Ensimmäisissä kirjoissa häirinnyt keijujen teknistyminen tuntui tässä hyvinkin luonnolliselta. Artemiksen pyyhitty muisti toi lisäväriä kirjaan, mutta lukijalle tuttua maailmaa ei kuitenkaan tarvinnut selittää, kuten ensimmäisessä osassa. Vauhdikas juoni tempaisi heti mukaansa ja onnistui pitämään jännityksessä loppuun saakka.