WSOY 2007, 2006
Alkuperäiskielinen nimi: Deep Fear
Sivuja: 362
Henkilöt: Pandora, Liru, Titus, Äiti ja isä Strega-Borgia, Vauva Strega-Borgia, Demoni Isagoth, S'tan, Ffup, Unikeko, Flora McLachlan, Minttu, Strega-Mummi, Don Lucifer di S'Sektio Borgia
Juoni: Vanhemmat lähtevät sairaalaan synnyttämään vauva Strega-Borgiaa. Sairaalassa vauva joutuu demoni Isagothin sieppaamaksi ja vaihdetuksi peikkoon.
Samalla muu perhe valmistautuu puolustamaan itseään itseltään paholaiselta ja Luciferilta.
Liru ja Ffup seikkailevat saduissa ja tulevat epähuomiossa palauttaneeksi kronokiven maan päälle.
Muuta: Sarja päätös jakso. Näitä henkilöitä tulee ikävä ja kirjat on kyllä luettava piakoin uudestaan, ehkä alkuperäiskielisinä, hmm? Loppuratkaisu Kronokiven osalta oli hieman ilmeinen jo edellisessä osassa, mutta muuten kirja oli yllättävä, hillitön ja hauska alusta loppuun. Tätä ei olisi malttanut päästää käsistään.
Päätösosa kuuluu yhteen parhaimmista sarjan kirjoista.
sunnuntai 26. heinäkuuta 2009
tiistai 21. heinäkuuta 2009
Debi Gliori: Magiaa meri tumma
WSOY 2006, 2005
Alkuperäiskielinen nimi: Deep Water
Sivuja: 354
Henkilöt: Pandora, Titus, Äiti ja Isä Strega-Borgia, Araminttu Fraser, Rouva McLachlan, Demoni Isagoth, Säppi, Vesper-Lepakko, Liru, Mari Nadi, Rand MacAlister Hall, Munro MacAlister Hall, Rikosylikonstaapeli Bill Waters, Rikosylikomisario Finbar McIntosh, S'tan, Lucifer Di S'Sektio Borgia, Strega-mummi
Juoni: Isä Strega-Borgia Luciano pidätetään lukuisista murhista epäiltynä. Ilmantajana on toiminut Stregaschlossin keittäjä Mari Nadi, jolle Lucianon velipuoli on maksanut ilmiannosta. Äiti Strega-Borgia palkkaa asianajajakseen Munro MacAlister Hallin, jonka poika Rand muuttaa Strega-Borgioiden linnaan. Munrolla vain ei ole täysin puhtaat vaikuttimet ryhtyessään Lucianon asianajajaksi ja tämän takia Lucianon vapautuminen näyttää epätodennäköiseltä.
Rouva McLachlan on saarella Demoni Isagothin kanssa. Elämään hänet yhdistää vain ohut hopea lanka, josta Strega-mummin hänet pitäisi vetää takaisin elämään. Isän ollessa vankilassa äiti ei kuitenkaan selviä ilman lastenhoitajaa ja palkkaa tähän tehtävään Araminttu Fraserin. Liru kaipaa kuitenkin yhä Rouva McLachlania ja löytää sattumalta hopealangan. Liru lähtee seuraamaan hopealankaa, mutta seuratessaan sitä kerää sen mukaansa vieden näin Rouva McLachlanilta ja itseltään paluureitin.
Onneksi Coire Chronen lepakot kuulevat Lirun lemmikkilepakon kutsun ja Lucianon jutun päätodistajakin sattuu onnekkaasti kuolemaan.
Muuta: Tämä oli yksikertaisesti ihana kirja. Jännitys rouva McLachlanin selviämisestä säilyi loppuun saakka ja samoin Lucianon vankilaepisodi toi hauskoja tilanteita ja väriä tarinaan. Seuraavaa osaa varten loppu oli hyvin johdateltu.
Kilpailee ykköspaikasta kolmososan kanssa, mutta taitaa jäädä nippanappa kakkoseksi.
Alkuperäiskielinen nimi: Deep Water
Sivuja: 354
Henkilöt: Pandora, Titus, Äiti ja Isä Strega-Borgia, Araminttu Fraser, Rouva McLachlan, Demoni Isagoth, Säppi, Vesper-Lepakko, Liru, Mari Nadi, Rand MacAlister Hall, Munro MacAlister Hall, Rikosylikonstaapeli Bill Waters, Rikosylikomisario Finbar McIntosh, S'tan, Lucifer Di S'Sektio Borgia, Strega-mummi
Juoni: Isä Strega-Borgia Luciano pidätetään lukuisista murhista epäiltynä. Ilmantajana on toiminut Stregaschlossin keittäjä Mari Nadi, jolle Lucianon velipuoli on maksanut ilmiannosta. Äiti Strega-Borgia palkkaa asianajajakseen Munro MacAlister Hallin, jonka poika Rand muuttaa Strega-Borgioiden linnaan. Munrolla vain ei ole täysin puhtaat vaikuttimet ryhtyessään Lucianon asianajajaksi ja tämän takia Lucianon vapautuminen näyttää epätodennäköiseltä.
Rouva McLachlan on saarella Demoni Isagothin kanssa. Elämään hänet yhdistää vain ohut hopea lanka, josta Strega-mummin hänet pitäisi vetää takaisin elämään. Isän ollessa vankilassa äiti ei kuitenkaan selviä ilman lastenhoitajaa ja palkkaa tähän tehtävään Araminttu Fraserin. Liru kaipaa kuitenkin yhä Rouva McLachlania ja löytää sattumalta hopealangan. Liru lähtee seuraamaan hopealankaa, mutta seuratessaan sitä kerää sen mukaansa vieden näin Rouva McLachlanilta ja itseltään paluureitin.
Onneksi Coire Chronen lepakot kuulevat Lirun lemmikkilepakon kutsun ja Lucianon jutun päätodistajakin sattuu onnekkaasti kuolemaan.
Muuta: Tämä oli yksikertaisesti ihana kirja. Jännitys rouva McLachlanin selviämisestä säilyi loppuun saakka ja samoin Lucianon vankilaepisodi toi hauskoja tilanteita ja väriä tarinaan. Seuraavaa osaa varten loppu oli hyvin johdateltu.
Kilpailee ykköspaikasta kolmososan kanssa, mutta taitaa jäädä nippanappa kakkoseksi.
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
Lian Hearn: Otorin Klaanin tarina I Satakielilattia
Otava 2003, 2002
Alkuperäiskielinen nimi: Across the Nigtingale Floor
Sivuja: 320
Henkilöt: Otori Takeo (Tomasu), Kaede, Otori Shigeru, Iida Sadamu, Muto Kenji
Juoni: Tomasu on elänyt koko elämänsä äitinsä, isäpuolensa ja sisarpuolensa kanssa pienessä kylässä. He ovat kätkettyjä, joita Iida Sadamu vainoaa ja kun Tomasu on 15 kylään hyökätään Tomasun poissa ollessa. Otori Shigeru pelastaa Tomasun Iidan miehiltä, ottaa tämän ottopojakseen ja antaa tälle nimeksi Takeo. Shigerun luona Takeo saa oppia, että hän kuuluu Heimoon, jolla on erityisiä kykyjä, ja että vain hän on kyllin taitava salamurhaaja tappaakseen Iida Sadamun ja vapauttaakseen ihmiset tämän hirmuvallasta.
Kaede on myös Iida Sadamun uhri. Hän on panttivankina Noguchin klaanissa. Hän on oppinut, ettei elämä ole helppoa ja vihaa katkerasti Iidaa, Nogucheja ja useimpia miehiä. Otorien ja Noguchin klaanien välille suunnittellaan liittoa ja Kaede päätetään naittaa Otori Shigerulle. Shigeru näkee tämän hyvänä suunnitelmana viedä Takeo pääkaupunkiin, jossa tämä voisi murhata Iidan. Naimisiin hän ei aio mennä, koska on vannonut uskollisuuttaan toiselle.
Takeo ja Kaede rakastuvat ja Iidakin saa surmansa, mutta ei sen toimesta, jota olisi voinut ajatella. Takeo lähtee Heimon mukaan saattamaan oppinsa loppuun.
Muuta: Hyvä ja kaunis kirja. Toisinaan tyyli oli vain ikävän rikkonainen. Ensimmäinen osa oli hyvä kokonaisuus, mutta toisaalta olisin kaivannut jonkinlaista johdantoa seuraavaan. Nyt tämä osa tietyllä tavalla toimii itsenäisenäkin.
Muinainen Japani on luotu uskottavasti ja hyvin. Itselleni jäi vain vieraaksi kunniakäsitykset ja naisen aseman heikkous. Suurin osa Kaeden osuudestakin oli vain kärsimystä siitä, ettei hän pystynyt vaikuttamaan omaan kohtaloonsa, vaikka lopulta osottautuikin sen herraksi.
Rakkaustarina jäi pinnalliseksi. Minä kun en usko rakkauteen ensisilmäyksellä ja tässä ei mielestäni pääparin välille luotu tarpeeksi jännitettä. Ehkäpä seuraava osa korjaa asiaa, joskin luulen, että vahinko on jo tapahtunut.
Toisaalta hyvin surullinen kertomus, jossa oli hyvin paljon luopumista ja vain vähän iloa. Aion kyllä lukea seuraavankin osan.
Alkuperäiskielinen nimi: Across the Nigtingale Floor
Sivuja: 320
Henkilöt: Otori Takeo (Tomasu), Kaede, Otori Shigeru, Iida Sadamu, Muto Kenji
Juoni: Tomasu on elänyt koko elämänsä äitinsä, isäpuolensa ja sisarpuolensa kanssa pienessä kylässä. He ovat kätkettyjä, joita Iida Sadamu vainoaa ja kun Tomasu on 15 kylään hyökätään Tomasun poissa ollessa. Otori Shigeru pelastaa Tomasun Iidan miehiltä, ottaa tämän ottopojakseen ja antaa tälle nimeksi Takeo. Shigerun luona Takeo saa oppia, että hän kuuluu Heimoon, jolla on erityisiä kykyjä, ja että vain hän on kyllin taitava salamurhaaja tappaakseen Iida Sadamun ja vapauttaakseen ihmiset tämän hirmuvallasta.
Kaede on myös Iida Sadamun uhri. Hän on panttivankina Noguchin klaanissa. Hän on oppinut, ettei elämä ole helppoa ja vihaa katkerasti Iidaa, Nogucheja ja useimpia miehiä. Otorien ja Noguchin klaanien välille suunnittellaan liittoa ja Kaede päätetään naittaa Otori Shigerulle. Shigeru näkee tämän hyvänä suunnitelmana viedä Takeo pääkaupunkiin, jossa tämä voisi murhata Iidan. Naimisiin hän ei aio mennä, koska on vannonut uskollisuuttaan toiselle.
Takeo ja Kaede rakastuvat ja Iidakin saa surmansa, mutta ei sen toimesta, jota olisi voinut ajatella. Takeo lähtee Heimon mukaan saattamaan oppinsa loppuun.
Muuta: Hyvä ja kaunis kirja. Toisinaan tyyli oli vain ikävän rikkonainen. Ensimmäinen osa oli hyvä kokonaisuus, mutta toisaalta olisin kaivannut jonkinlaista johdantoa seuraavaan. Nyt tämä osa tietyllä tavalla toimii itsenäisenäkin.
Muinainen Japani on luotu uskottavasti ja hyvin. Itselleni jäi vain vieraaksi kunniakäsitykset ja naisen aseman heikkous. Suurin osa Kaeden osuudestakin oli vain kärsimystä siitä, ettei hän pystynyt vaikuttamaan omaan kohtaloonsa, vaikka lopulta osottautuikin sen herraksi.
Rakkaustarina jäi pinnalliseksi. Minä kun en usko rakkauteen ensisilmäyksellä ja tässä ei mielestäni pääparin välille luotu tarpeeksi jännitettä. Ehkäpä seuraava osa korjaa asiaa, joskin luulen, että vahinko on jo tapahtunut.
Toisaalta hyvin surullinen kertomus, jossa oli hyvin paljon luopumista ja vain vähän iloa. Aion kyllä lukea seuraavankin osan.
torstai 16. heinäkuuta 2009
Joann Fletcher: The Search for Nefertiti
Hodder and Stoughton 2005, 2004
Sivuja: 380
Muuta: Kirjan kiinnostavin anti - Amenthotep II haudan sivukammiosta löytyneiden kolmen muumion tutkinta - tuli käsiteltyä noin sadassa sivussa. Muuten kirja sisälsi selostuksen, miten Fletcher oli päätynyt egyptologiksi, hänen erikoistumisalastaan, Amarna kauden taustoja, historiaa ja kuvausta.
Kirjan sisältö oli minulle jo entuudestaan tuttu, samoin olen suhteellisen hyvin selvillä Egyptin historiasta. Kirja toi kyllä ihan uuttakin tietoa, mutta olisin kaivannut enemmän kuvausta juuri muumioiden tunnistamiseksi tehdystä työstä kuin historiasta. Toisaalta oli kyllä ihan mielenkiintoista lukea myös naisfaaraoista ja naisen asemasta egyptissä.
Tämä toi myös mieleeni toisen dokumentin, Nefertiti-dokumentin lisäksi,kadonneesta muumiosta, joka löytyi muistaakseni jostakin amerikkalaisesta museosta ja osottautui Amenthotep II muumioksi. Olisi mielenkiintoista nähdä nämä dokumentit uudestaan. Kirja jätti tietynlaisen egypti nälän, sillä mietin myös Sinuhe Egyptiläisen lukemista uudestaan, sekä kirjoja vuosisadan (1800-1900) vaihteen egyptologeista ja sen aikaisista löydöistä ja tutkimuksista. Tällä hetkellä en niinkään kiinnostunut historiasta kuin tutkimuksesta ja sen historiasta. Pitäisikin etsiä käsiini se sarja, jossa oli esitelty nämä suuret egyptologit.
Sivuja: 380
Muuta: Kirjan kiinnostavin anti - Amenthotep II haudan sivukammiosta löytyneiden kolmen muumion tutkinta - tuli käsiteltyä noin sadassa sivussa. Muuten kirja sisälsi selostuksen, miten Fletcher oli päätynyt egyptologiksi, hänen erikoistumisalastaan, Amarna kauden taustoja, historiaa ja kuvausta.
Kirjan sisältö oli minulle jo entuudestaan tuttu, samoin olen suhteellisen hyvin selvillä Egyptin historiasta. Kirja toi kyllä ihan uuttakin tietoa, mutta olisin kaivannut enemmän kuvausta juuri muumioiden tunnistamiseksi tehdystä työstä kuin historiasta. Toisaalta oli kyllä ihan mielenkiintoista lukea myös naisfaaraoista ja naisen asemasta egyptissä.
Tämä toi myös mieleeni toisen dokumentin, Nefertiti-dokumentin lisäksi,kadonneesta muumiosta, joka löytyi muistaakseni jostakin amerikkalaisesta museosta ja osottautui Amenthotep II muumioksi. Olisi mielenkiintoista nähdä nämä dokumentit uudestaan. Kirja jätti tietynlaisen egypti nälän, sillä mietin myös Sinuhe Egyptiläisen lukemista uudestaan, sekä kirjoja vuosisadan (1800-1900) vaihteen egyptologeista ja sen aikaisista löydöistä ja tutkimuksista. Tällä hetkellä en niinkään kiinnostunut historiasta kuin tutkimuksesta ja sen historiasta. Pitäisikin etsiä käsiini se sarja, jossa oli esitelty nämä suuret egyptologit.
perjantai 3. heinäkuuta 2009
Debi Gliori: Magiaa musta taivas
Wsoy 2005, 2004
Alkuperäiskielinen nimi: Deep Trouble
Sivuja: 331
Henkilöt: Pandora, Titus, LIru, Rva McLachlan, Säppi, Zander, isä ja äiti Strega-Borgia, Isagoth, Tarantella, Ffup, Turnu, Sputnik, Nestori, Unikeko, Toko
Juoni: Strega-Borgioiden lomamatkan aikana Säppi on joutunut sairaskohtauksen uhriksi ja on menettänyt muistinsa. Rva McLachlan aavistaa, ettei kyseessä ole sairaus vaan demonin hyökkäys. Demoni on Kronokiven jäljillä. Eräiden sattumusten seurauksena Kronokivi päätyy Unikeolle, joka tekee siitä timantin kihlasormukseen morsiantaan Ffupia varten.
Samalla Sapientek perustaa yrityksensä lähelle Strega-Borgioiden kotilinnaa. Tituksen ja Tarantellan epäilyksen heräävät valkoisten hiirten muodossa. Tarantella löytää niitä kuolleena kaikkialta ja Titus näkee niitä vietävän rekallisen yritykseen. Netistä ei kuitenkaan löydy mitään yrityksestä. Myös hovimestarin sijainen Zander tuntuu olevan tavattoman kiinnostunut Sapientekin toimista. Perheen lemmikit päättävät vielä lehti-ilmoituksen perusteella mennä yritykseen vapaa-ehtoisiksi koehenkilöiksi rahoittaakseen Tokon vallihaudan remontin.
Rva McLachlanin ansiosta selvitään niin demonista kuin Sapientekin kaatamisestakin.
Muuta: Tämä kirja lähti ehkä hieman hitaasti käyntiin. Juoni oli kyllä mielenkiintoinen vauhtiin päästyään.
Alkuperäiskielinen nimi: Deep Trouble
Sivuja: 331
Henkilöt: Pandora, Titus, LIru, Rva McLachlan, Säppi, Zander, isä ja äiti Strega-Borgia, Isagoth, Tarantella, Ffup, Turnu, Sputnik, Nestori, Unikeko, Toko
Juoni: Strega-Borgioiden lomamatkan aikana Säppi on joutunut sairaskohtauksen uhriksi ja on menettänyt muistinsa. Rva McLachlan aavistaa, ettei kyseessä ole sairaus vaan demonin hyökkäys. Demoni on Kronokiven jäljillä. Eräiden sattumusten seurauksena Kronokivi päätyy Unikeolle, joka tekee siitä timantin kihlasormukseen morsiantaan Ffupia varten.
Samalla Sapientek perustaa yrityksensä lähelle Strega-Borgioiden kotilinnaa. Tituksen ja Tarantellan epäilyksen heräävät valkoisten hiirten muodossa. Tarantella löytää niitä kuolleena kaikkialta ja Titus näkee niitä vietävän rekallisen yritykseen. Netistä ei kuitenkaan löydy mitään yrityksestä. Myös hovimestarin sijainen Zander tuntuu olevan tavattoman kiinnostunut Sapientekin toimista. Perheen lemmikit päättävät vielä lehti-ilmoituksen perusteella mennä yritykseen vapaa-ehtoisiksi koehenkilöiksi rahoittaakseen Tokon vallihaudan remontin.
Rva McLachlanin ansiosta selvitään niin demonista kuin Sapientekin kaatamisestakin.
Muuta: Tämä kirja lähti ehkä hieman hitaasti käyntiin. Juoni oli kyllä mielenkiintoinen vauhtiin päästyään.
Tilaa:
Kommentit (Atom)