Gummerrus 2002, 1949
Sivuja: 374
Alkuperäiskielinen nimi: I Capture the Castle
Mortmainin sisarukset Cassandra ja Rose asuvat vanhassa ränsistyvässä linnassa yhdessä isänsä, veljensä, äitipuolensa ja Stephenin kanssa. Isä on kirjailija, mutta kadottanut luomiskykynsä. Äitipuoli Topaz on muotokuvamalli ja taiteilija. Stephenin äiti oli linnan palvelusväkeä ja jäänyt Mortmainien perheeseen ikään kuin kasvatiksi äitinsä kuoltua.
Kirjan kertojana toimii 17-vuotias Cassandra, joka kirjoittaa perheen elämästä päiväkirjaan. Rose on 21 ja Thomas-veli 15. Elämä linnassa on aika tavanomaista ja köyhää, mutta sitten naapurustoon muuttaa amerikkalaissyntyiset veljekset, joista vanhempi on perinyt Scoatneyn kartanon lähistöltä.
Rose on kovin kyllästynyt köyhyyteen ja näyttääkin käyvän hyvin, sillä veljeksistä vanhempi rakastuu Roseen ja Rose tähän. Ongelmia seuraa, kun Cassandrakin huomaa olevansa rakastunut Simoniin ja selviää, ettei Rose ehkä välitäkään Simonista.
Kirja oli puoleen väliin saakka erittäin viihdyttävää ja mukavaa luettavaa. Henkilöt vaikuttivat todella hauskoilta ja pidettäviltä. Stephen nyt tosin oli aika reppana ja Rose vähän tylsä, mutta tarinassa tuntui olevan ainesta. Kun molemmat sisarukset alkoivat vaikuttaa rakastuneilta samaan veljekseen, joka kaiken lisäksi oli niistä veljeksistä se mielestäni tylsempi, alkoi kirja hieman pitkästyttää.
Loppuratkaisu oli yllättävä ja mukavan avoin. Kirjalle miltei toivoisi jatkoa, joka ei jatkaisi puolen välin jälkeen alkaneella imelällä linjalla vaan alun hauskalla. Minun olisi tehnyt mieli antaa tyhjäpäiselle ja ajattelemattomalle Roselle kunnon selkäsauna. Sen verran paljon kyseisen henkilön käytös minua kirjan lopussa ärsytti.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin enemmän miellyttävä lukukokemus, kuin pettymys.
maanantai 26. lokakuuta 2009
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
Naomi Novik: Kuninkaan lohikäärme
Wsoy 2008, 2006
Sivuja: 278
Alkuperäiskielinen nimi:His Majesty's Dragon
Juoni:Kapteeni Laurence kaappaa ranskalaisaluksen, jolta löytyy lohikäärmeen muna. Lohikäärme valitsee kapteeni Laurencen ohjaajakseen ja kapteeni lohikäärmeineen siirtyy ilmavoimiin. Ratkaisevassa taistelussa Temeraireksi nimetystä lohikäärmeestä paljastuu yllättäviä asioita, jotka kääntävät taistelun kulun voitoksi.
Muuta:Minä en pidä fantasioidusta historiasta. Kirja olisi toiminut minulle paremmin, jos se olisi käyty jossain fantasiamaailmassa ilman yhtymäkohtia todellisuuteen.
Kirja ei kuitenkaan ole huono, vain hieman puiseva ja tylsästi kirjoitettu. Kieli on hyvin teknistä ja kuivaa, eikä siihen ole saatu elävyyttä. On kuin lukisi jotain käyttöopasta.
Juonikin on sinällään ihan hyvä. Itselle jäi vain epäselväksi, miten ihmeessä ne villit lohikäärmeet selviävät, kun lohikäärmeen poikaset ovat niin riippuvaisia ihmisistä. Tähän olisin kaivannut lisävalaistusta. Muutenkaan lohikäärmeiden sielunelämää ei valoteta tarpeeksi. Vaikka villeistäkin lohikäärmeistä puhutaan, on kuin lohikäärmeitä ei olisi olemassa ilman yhteyttä ihmisiin.
Tarinan kannalta monet oleelliset asiat lähtevät Temerairen elämän ihmettelynä ja sen jälkeen ne ovat ajankohtaisia kapteeni Laurencellekin. Tuntuu kuin kirjailija ei olisi osannut kuljettaa tarinaa muuten, vaan on mennyt helpoimman kautta.
En ainakaan heti tartu jatkoon, jos sitä on tulossa. Luulenpa, että ennemmin vaikka luen Eddingsiä uusinta kierrosta.
Sivuja: 278
Alkuperäiskielinen nimi:His Majesty's Dragon
Juoni:Kapteeni Laurence kaappaa ranskalaisaluksen, jolta löytyy lohikäärmeen muna. Lohikäärme valitsee kapteeni Laurencen ohjaajakseen ja kapteeni lohikäärmeineen siirtyy ilmavoimiin. Ratkaisevassa taistelussa Temeraireksi nimetystä lohikäärmeestä paljastuu yllättäviä asioita, jotka kääntävät taistelun kulun voitoksi.
Muuta:Minä en pidä fantasioidusta historiasta. Kirja olisi toiminut minulle paremmin, jos se olisi käyty jossain fantasiamaailmassa ilman yhtymäkohtia todellisuuteen.
Kirja ei kuitenkaan ole huono, vain hieman puiseva ja tylsästi kirjoitettu. Kieli on hyvin teknistä ja kuivaa, eikä siihen ole saatu elävyyttä. On kuin lukisi jotain käyttöopasta.
Juonikin on sinällään ihan hyvä. Itselle jäi vain epäselväksi, miten ihmeessä ne villit lohikäärmeet selviävät, kun lohikäärmeen poikaset ovat niin riippuvaisia ihmisistä. Tähän olisin kaivannut lisävalaistusta. Muutenkaan lohikäärmeiden sielunelämää ei valoteta tarpeeksi. Vaikka villeistäkin lohikäärmeistä puhutaan, on kuin lohikäärmeitä ei olisi olemassa ilman yhteyttä ihmisiin.
Tarinan kannalta monet oleelliset asiat lähtevät Temerairen elämän ihmettelynä ja sen jälkeen ne ovat ajankohtaisia kapteeni Laurencellekin. Tuntuu kuin kirjailija ei olisi osannut kuljettaa tarinaa muuten, vaan on mennyt helpoimman kautta.
En ainakaan heti tartu jatkoon, jos sitä on tulossa. Luulenpa, että ennemmin vaikka luen Eddingsiä uusinta kierrosta.
Kate Mosse: Krypta
Otava 2009, 2007
Sivuja: 681
Alkuperäiskielinen nimi: Sepulchre
Juoni: Meredith etsii menneisyyttään Ranskassa samalla kun tekee taustatyötä Debussyn elämänkertaa varten. Apunaan hänellä on vain vanha valokuva ja pianosävellys.
Meredithin tarinan ohella kerrotaan tarinaa Leoniesta, Anatolesta ja Isoldesta, joiden elämää Isolden entinen rakastaja varjostaa. Leonien, Anatolen ja Isolden elämästä löytyy yhteys myös Meredithin valokuvaan.
Muuta: Puolessa välissä kirjaa kyllästyin henkilöiden järjettömyyteen täysin. Sen jälkeen lukeminen oli yhtä tuskaa, mutta loppuun se tuli luettua.
Tuntuu kuin kirjailijalla olisi pakonomainen tarve hyödyntää olemassa olevia tarinoita ja yrittää liittää niihin vielä suurempia tapahtumia. Ei siinä sinänsä mitään vikaa, jos tekee sen onnistuneesti, mutta kirjailija ei siinä mielestäni ole onnistunut. Kirja olisi saattanut olla jopa parempi ilman näitä viittauksia.
Kirjan tarot-viittaukset ovat mielestäni liian kevyitä ja epämääräisiä hieman tarotteja tuntevalle. Musiikilliset viittaukset olivat onnistuneet mielestäni paremmin, mutta musiikista en mitään tiedäkään. Luulisin, että musiikkia vähänkin tuntevalle, ne tuntuisivat yhtä epämääräisiltä kuin tarot viittauksetkin.
Juoni tuntuu muutenkin pysyvän vain hatarasti koossa ja loppuhuipennus oli mitään sanomattomin aikoihin. Ei lisää tätä, ei koskaan.
Sivuja: 681
Alkuperäiskielinen nimi: Sepulchre
Juoni: Meredith etsii menneisyyttään Ranskassa samalla kun tekee taustatyötä Debussyn elämänkertaa varten. Apunaan hänellä on vain vanha valokuva ja pianosävellys.
Meredithin tarinan ohella kerrotaan tarinaa Leoniesta, Anatolesta ja Isoldesta, joiden elämää Isolden entinen rakastaja varjostaa. Leonien, Anatolen ja Isolden elämästä löytyy yhteys myös Meredithin valokuvaan.
Muuta: Puolessa välissä kirjaa kyllästyin henkilöiden järjettömyyteen täysin. Sen jälkeen lukeminen oli yhtä tuskaa, mutta loppuun se tuli luettua.
Tuntuu kuin kirjailijalla olisi pakonomainen tarve hyödyntää olemassa olevia tarinoita ja yrittää liittää niihin vielä suurempia tapahtumia. Ei siinä sinänsä mitään vikaa, jos tekee sen onnistuneesti, mutta kirjailija ei siinä mielestäni ole onnistunut. Kirja olisi saattanut olla jopa parempi ilman näitä viittauksia.
Kirjan tarot-viittaukset ovat mielestäni liian kevyitä ja epämääräisiä hieman tarotteja tuntevalle. Musiikilliset viittaukset olivat onnistuneet mielestäni paremmin, mutta musiikista en mitään tiedäkään. Luulisin, että musiikkia vähänkin tuntevalle, ne tuntuisivat yhtä epämääräisiltä kuin tarot viittauksetkin.
Juoni tuntuu muutenkin pysyvän vain hatarasti koossa ja loppuhuipennus oli mitään sanomattomin aikoihin. Ei lisää tätä, ei koskaan.
torstai 8. lokakuuta 2009
Ellis Peters: Monk's Hood
Warner Futura 1995, 1980
Sivuja: 268
Henkilöt: Veli Cadfael, Veli Mark, Edwin Gurney, Rva Bonel, Hra Bonel, Hugh Beringar, Meurig
Juoni: Gervase Bonel testamenttaa kartanonsa luostarille loppuelämän ylläpitoa vastaan. Gervase Bonelin loppuelämä kuitenkin osottautuu oletettua lyhyemmäksi, kun hänet murhataan ennen testamentin allekirjoittamista. Epäilyksen alle joutuu nuori Edwin Gurney, Richildis Bonelin poika edellisestä avioliitosta. Richildis osottautuu Cadfaelin nuoruuden rakastetuksi ja Cadfael lupautuu auttamaan tämän poikaa todettuaan hänet ensin syyttömäksi.
Muuta: Tämän kirjan lukeminen kesti yllättävän kauan. Välillä tuntui ettei juoni edennyt laisinkaan, mutta se toisaalta saattoi johtua enemmän lukijan laiskuudesta.
Nämä ovat edelleen viihdyttävää, kevyttä lukemista. Kirjat näyttävät edelleen menevän samalla kaavalla ja hyvin voi olla että kaavamaisuuteen jossain vaiheessa kyllästyy. Vielä ei ainakaan raja tullut vastaan.
Sivuja: 268
Henkilöt: Veli Cadfael, Veli Mark, Edwin Gurney, Rva Bonel, Hra Bonel, Hugh Beringar, Meurig
Juoni: Gervase Bonel testamenttaa kartanonsa luostarille loppuelämän ylläpitoa vastaan. Gervase Bonelin loppuelämä kuitenkin osottautuu oletettua lyhyemmäksi, kun hänet murhataan ennen testamentin allekirjoittamista. Epäilyksen alle joutuu nuori Edwin Gurney, Richildis Bonelin poika edellisestä avioliitosta. Richildis osottautuu Cadfaelin nuoruuden rakastetuksi ja Cadfael lupautuu auttamaan tämän poikaa todettuaan hänet ensin syyttömäksi.
Muuta: Tämän kirjan lukeminen kesti yllättävän kauan. Välillä tuntui ettei juoni edennyt laisinkaan, mutta se toisaalta saattoi johtua enemmän lukijan laiskuudesta.
Nämä ovat edelleen viihdyttävää, kevyttä lukemista. Kirjat näyttävät edelleen menevän samalla kaavalla ja hyvin voi olla että kaavamaisuuteen jossain vaiheessa kyllästyy. Vielä ei ainakaan raja tullut vastaan.
Tilaa:
Kommentit (Atom)