HarperCollinsPublishers 1998
Kuvitus:J.R.R. Tolkien
Sivuja: 106
Henkilöt: Rover, Velho Artaxerxes, Psamathos Psamathides, Boy Two, Moon-Rover, Sea-Rover, Mrs Artaxerxes, Man-in-the-Moon, Mew-lokki
Juoni:Rover suututtaa velho Artaxerxesin, joka muuttaa tämän leluksi. Boy Twon äiti ostaa pienen lelukoiran, joka kuitenkin hukkuu rannalle. Rannalla Psamathos Psamathides muuttaa Roverin takaisin oikeaksi, mutta oikeaan kokoon tämä ei pääse. Mew-lokin kanssa Rover pääsee kuuhun, jossa tutustuu toiseen Roveriin ja Man-in-the-Mooniin ja kokee monia seikkailuja. Rover kuitenkin alkaa kaivata Boy Twota ja palaa takaisin maahan löytääkseen Artaxerxesin ja päästäkseen takaisin oikeaksi koiraksi.
Muuta: Tämä ei ollut aivan niin viimeistelty kuin olisi voinut olla, mutta viehättävä tarina kuitenkin. Taidanpa lainata tämän suomenkielisenä ja lukea lapsille.
Lopussa olleet selitykset olivat kiinnostavia, mutta jokseenkin turhia.
tiistai 26. toukokuuta 2009
maanantai 25. toukokuuta 2009
J.R.R. Tolkien: The Adventures of Tom Bombadil
Unwin Hyman Limited 1990
Kuvitus:Roger Garland
Sivuja: 75
Muuta: Runokokoelma, jossa mm. runoja Tom Bombadilista sekä nonsense-riimittelyjä. Jälkimmäisistä esimerkkinä mainittakoon Oliphaunt.
Osassa runoja oli hyvinkin tuttu sointi, aivan kuin ne olisivat esiintyneet sellaisinaan tai hieman muunneltuina Tarussa sormusten herrasta. Monet tuntuivat hyvin tutuilta.
Runot eivät varsinaisesti ole minun alaani, mutta tämän teoksen parissa viihdyin. Tolkien käyttää hyvin kauniita sanoja ja kaunista kieltä. Sanojen valintaan, sävyyn ja sointiin tulee itsekin kiinnittäneensä huomiota. Tämän kirjan haluaisin omistaa hyvänä suomennoksena, jotta voisin lukea näitä runoja ääneen lapsilleni. Haluaisin tämän myös omaksi, koska tämä olisi oivallinen kirja pieninä annoksina nautittavaksi, luettuna sieltä täältä.
Tämä kasvatti haluani lukea lisää Tolkienin teoksia. Niitä, jotka on julkaistu hänen elinaikanaan ja niitä, jotka on julkaistu myöhemmin. Pikku hiljaa...
Kuvitus:Roger Garland
Sivuja: 75
Muuta: Runokokoelma, jossa mm. runoja Tom Bombadilista sekä nonsense-riimittelyjä. Jälkimmäisistä esimerkkinä mainittakoon Oliphaunt.
Osassa runoja oli hyvinkin tuttu sointi, aivan kuin ne olisivat esiintyneet sellaisinaan tai hieman muunneltuina Tarussa sormusten herrasta. Monet tuntuivat hyvin tutuilta.
Runot eivät varsinaisesti ole minun alaani, mutta tämän teoksen parissa viihdyin. Tolkien käyttää hyvin kauniita sanoja ja kaunista kieltä. Sanojen valintaan, sävyyn ja sointiin tulee itsekin kiinnittäneensä huomiota. Tämän kirjan haluaisin omistaa hyvänä suomennoksena, jotta voisin lukea näitä runoja ääneen lapsilleni. Haluaisin tämän myös omaksi, koska tämä olisi oivallinen kirja pieninä annoksina nautittavaksi, luettuna sieltä täältä.
Tämä kasvatti haluani lukea lisää Tolkienin teoksia. Niitä, jotka on julkaistu hänen elinaikanaan ja niitä, jotka on julkaistu myöhemmin. Pikku hiljaa...
torstai 21. toukokuuta 2009
Janusz Pielkakiewicz: Kadonneen kullan jäljillä
Oy Weilin-Göös Ab 1972 (1971)
Alkuperäiskielinen nimi: Ei tiedossa
Sivuja: 407
Muuta: Todella kiehtova kirja kadonneista ja kätketyistä aarteista. Kirja herättää uinuvan aarteenetsijän. Kiehtovimpia tarinoita olivat tarinat Aarresaaresta, Oak Islandin Rahakaivosta, Oregonin kadonneesta kultajoesta ja kadonneesta kultajärvestä. Itse jäin pohtimaan, onko Aarresaaren aarre jo löydetty (uskoisin), saadaanko ikinä selvitettyä, mitä Oak Islandille on kätketty (toivottavasti, minua ainakin kiinnostaisi) ja onko kultajoki ja -järvi löydetty, mutta niiden ei ole vain uskottu olevan näiden samojen, koska löytäjien muistot paikasta.
Ajoittain kirjan tyyli on jokseenkin puuduttavaa ja mielenkiintoinen aihe kärsii. Kirjailija kun aloittaa aina kadonneen aarteen taustoista ja toisinaan etsintöjä kuvataan pitkältikin erilaisilla etsijöiden itsensä kirjoittamilla pätkillä.
Kirjailija ilmeisesti oli tutustunut kirjaa kirjoittaessaan useampaankin kadonneeseen aarteeseen, mutta valinnut kirjaan vain 15 tapausta. Olisi kyllä kiinnostavaa lukea niistä lopuistakin. Samoin jäi kauhea kaipuu merirosvotarinoihin.
Alkuperäiskielinen nimi: Ei tiedossa
Sivuja: 407
Muuta: Todella kiehtova kirja kadonneista ja kätketyistä aarteista. Kirja herättää uinuvan aarteenetsijän. Kiehtovimpia tarinoita olivat tarinat Aarresaaresta, Oak Islandin Rahakaivosta, Oregonin kadonneesta kultajoesta ja kadonneesta kultajärvestä. Itse jäin pohtimaan, onko Aarresaaren aarre jo löydetty (uskoisin), saadaanko ikinä selvitettyä, mitä Oak Islandille on kätketty (toivottavasti, minua ainakin kiinnostaisi) ja onko kultajoki ja -järvi löydetty, mutta niiden ei ole vain uskottu olevan näiden samojen, koska löytäjien muistot paikasta.
Ajoittain kirjan tyyli on jokseenkin puuduttavaa ja mielenkiintoinen aihe kärsii. Kirjailija kun aloittaa aina kadonneen aarteen taustoista ja toisinaan etsintöjä kuvataan pitkältikin erilaisilla etsijöiden itsensä kirjoittamilla pätkillä.
Kirjailija ilmeisesti oli tutustunut kirjaa kirjoittaessaan useampaankin kadonneeseen aarteeseen, mutta valinnut kirjaan vain 15 tapausta. Olisi kyllä kiinnostavaa lukea niistä lopuistakin. Samoin jäi kauhea kaipuu merirosvotarinoihin.
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
Marie Phillips: Huonosti käyttäytyvät jumalat
Bazar 2009, (2007)
Alkuperäiskielinenkielinen nimi: Gods Behaving Badly
Sivuja: 301
Henkilöt: Alice, Neil, Artemis, Apollon, Afrodite, Hermes, Eros, Zeus ja joukko muita Kreikan jumalia
Juoni: Kreikan jumalat asuvat Lontoossa ja ovat pitkästyneitä ja menettäneet voimiaan. Afrodite suuttuu Apollonille pikkuseikasta ja Eroksen avulla saa tämän rakastumaan kuolevaiseen Aliceen, joka on sattumalta poikaystävänsä Neilin kanssa Apollonin ohjelman kuvauksissa. Hermeksen avustuksella Afrodite järjestää Alicen siivoamaan jumalten asuntoa. Miten käy Apollonin ja Alicen kohdatessa? Saako Zeus selville, että jumalten talossa on ollut kuolevainen?
Muuta: Suosittelen! Todella hauska kirja. Jumalat ovat luontevia, tyypillisiä, inhimillisiä ja hyvin eläviä. Kuolevaiset päähenkilöt olivat herttaisia ja sopivan vaatimattomia, eivät siis tyypillistä sankariainesta kuten muinaisissa taruissa. Tehtävistään nämä selviytyvät kuitenkin vähintäänkin yhtä hyvin.
Itse keksin syyn jumalten voimien menettämiseen jo heti alussa, joten siinä mielessä loppuratkaisu ei tullut yllätyksenä. Lisäksi tuntui hieman hankalalta sulattaa Antiikin Kreikan uskomusjärjestelmää sinä ainoana oikeana, omaan mieleeni olisi useamman totuuden soveltaminen sopinut paremmin.
Jäin pohtimaan, onko kirjailija koskaan katsonut Xenaa. Osaltaan jumalten toteutus muistutti niitä Xenan jaksoja, joissa oltiin nykyajassa ja Kreikan jumalat toimivat yhä täällä taustalla. Toisaalta samankaltaisuuden vaikutelma voi johtua vain samanlaisesta aiheestakin.
Alkuperäiskielinenkielinen nimi: Gods Behaving Badly
Sivuja: 301
Henkilöt: Alice, Neil, Artemis, Apollon, Afrodite, Hermes, Eros, Zeus ja joukko muita Kreikan jumalia
Juoni: Kreikan jumalat asuvat Lontoossa ja ovat pitkästyneitä ja menettäneet voimiaan. Afrodite suuttuu Apollonille pikkuseikasta ja Eroksen avulla saa tämän rakastumaan kuolevaiseen Aliceen, joka on sattumalta poikaystävänsä Neilin kanssa Apollonin ohjelman kuvauksissa. Hermeksen avustuksella Afrodite järjestää Alicen siivoamaan jumalten asuntoa. Miten käy Apollonin ja Alicen kohdatessa? Saako Zeus selville, että jumalten talossa on ollut kuolevainen?
Muuta: Suosittelen! Todella hauska kirja. Jumalat ovat luontevia, tyypillisiä, inhimillisiä ja hyvin eläviä. Kuolevaiset päähenkilöt olivat herttaisia ja sopivan vaatimattomia, eivät siis tyypillistä sankariainesta kuten muinaisissa taruissa. Tehtävistään nämä selviytyvät kuitenkin vähintäänkin yhtä hyvin.
Itse keksin syyn jumalten voimien menettämiseen jo heti alussa, joten siinä mielessä loppuratkaisu ei tullut yllätyksenä. Lisäksi tuntui hieman hankalalta sulattaa Antiikin Kreikan uskomusjärjestelmää sinä ainoana oikeana, omaan mieleeni olisi useamman totuuden soveltaminen sopinut paremmin.
Jäin pohtimaan, onko kirjailija koskaan katsonut Xenaa. Osaltaan jumalten toteutus muistutti niitä Xenan jaksoja, joissa oltiin nykyajassa ja Kreikan jumalat toimivat yhä täällä taustalla. Toisaalta samankaltaisuuden vaikutelma voi johtua vain samanlaisesta aiheestakin.
perjantai 15. toukokuuta 2009
Agatha Christie: Hallowe'en Party
HarperCollinsPublishers 2001, (Collins 1969)
Sivuja: 336
Henkilöt: Ariadne Oliver, Mrs Buttons, Miranda Buttons, Mrs Drake, Michael Garfield, Hercule Poirot, Joyce Reynolds, Leopold Reynolds, Superintendent Spence
Juoni: Kurpitsajuhlien valmistelujen aikana kolmetoista vuotias Joyce kehuskelee nähneensä murhan. Juhlien jälkeen Joyce löytyy murhattuna. Rikoskirjailija Ariadne Oliver päättää kääntyä ystävänsä Hercule Poirotin puoleen. Hercule Poirot yhdistääkin lopulta aika yllättävän tapauksen langat.
Muuta: Kirjailija toi turhan selvästi esille mielipiteensä mielisairaaloiden täyttymisestä ja mieleltään sairaiden päästämisestä yhteisöön. Asia mainittiin ainakin viidesti ja aina suurinpiirtein samanlaisin sanankääntein. Vähempikin olisi riittänyt.
Arvasin murhaajan miltei heti, mutta loppuratkaisu pääsi yllättämään kuitenkin. Tosin joskus luulen kirjan lukeneenikin, mutta siitä on niin paljon aikaa, etten usko murhaajaa muistaneeni.
Kirja oli mukava lukea, ensimmäinen Christieni englannin kielellä. Jätti halun lukea lisää.
Sivuja: 336
Henkilöt: Ariadne Oliver, Mrs Buttons, Miranda Buttons, Mrs Drake, Michael Garfield, Hercule Poirot, Joyce Reynolds, Leopold Reynolds, Superintendent Spence
Juoni: Kurpitsajuhlien valmistelujen aikana kolmetoista vuotias Joyce kehuskelee nähneensä murhan. Juhlien jälkeen Joyce löytyy murhattuna. Rikoskirjailija Ariadne Oliver päättää kääntyä ystävänsä Hercule Poirotin puoleen. Hercule Poirot yhdistääkin lopulta aika yllättävän tapauksen langat.
Muuta: Kirjailija toi turhan selvästi esille mielipiteensä mielisairaaloiden täyttymisestä ja mieleltään sairaiden päästämisestä yhteisöön. Asia mainittiin ainakin viidesti ja aina suurinpiirtein samanlaisin sanankääntein. Vähempikin olisi riittänyt.
Arvasin murhaajan miltei heti, mutta loppuratkaisu pääsi yllättämään kuitenkin. Tosin joskus luulen kirjan lukeneenikin, mutta siitä on niin paljon aikaa, etten usko murhaajaa muistaneeni.
Kirja oli mukava lukea, ensimmäinen Christieni englannin kielellä. Jätti halun lukea lisää.
keskiviikko 13. toukokuuta 2009
Humphrey Carpenter: J.R.R. Tolkien A Biography
HarperCollinsPublishers 2002, (George Allen & Unwin 1977)
Sivuja: 343
Muuta: Uskomatonta, miten paljon Tarun sormusten herrasta - kirjan kirjoittajan elämä saattoikaan koskettaa minua. Paljon oli uuttakin asiaa, jota en aikaisemmin ollut tiennyt, jotka osaltaa valottivat Sormusten herran taustoja jollain tavalla.
Carpenterin tyyli kirjoittaa on miellyttävä ja lämmin, mutta keskivaiheilla kirjaa hän tuntuu hukkaavan ajatuksen hetkeksi ja tuntuu yrittävän keksiä kirjoitettavaa. Alkuvaihe kirjasta keskittyy kuvaamaan Tolkienin elämän ulkoisia puitteita. Tolkien - suuressa tylsyydessäänkin - oli hyvin mielenkiintoinen ja ristiriitainenkin persoona. Vaikka elämän ulkoiset puutteet eivät kauheasti viitteitä antaneetkaan mielikuvituksen voimasta, oli niidenkin lukemisessa oma viehätyksensä. Loppupuolella kuvataan hänen kirjojen kirjoitusprosessiaan. Ottaen huomioon Tolkienin pikkutarkan luonteen, on suorastaan ihme, että hän on saanut mitään julkaistua.
Todellakin kirja, jota en olisi voinut jättää lukematta. Nyt tekisi mieli lukea uudestaan Hobitti, Taru sormusten herrasta, Silmarillion ja etenkin tutustua Christopher Tolkienin editoimaan Tolkienin kuoleman jälkeen julkaistuun materiaaliin.
Sivuja: 343
Muuta: Uskomatonta, miten paljon Tarun sormusten herrasta - kirjan kirjoittajan elämä saattoikaan koskettaa minua. Paljon oli uuttakin asiaa, jota en aikaisemmin ollut tiennyt, jotka osaltaa valottivat Sormusten herran taustoja jollain tavalla.
Carpenterin tyyli kirjoittaa on miellyttävä ja lämmin, mutta keskivaiheilla kirjaa hän tuntuu hukkaavan ajatuksen hetkeksi ja tuntuu yrittävän keksiä kirjoitettavaa. Alkuvaihe kirjasta keskittyy kuvaamaan Tolkienin elämän ulkoisia puitteita. Tolkien - suuressa tylsyydessäänkin - oli hyvin mielenkiintoinen ja ristiriitainenkin persoona. Vaikka elämän ulkoiset puutteet eivät kauheasti viitteitä antaneetkaan mielikuvituksen voimasta, oli niidenkin lukemisessa oma viehätyksensä. Loppupuolella kuvataan hänen kirjojen kirjoitusprosessiaan. Ottaen huomioon Tolkienin pikkutarkan luonteen, on suorastaan ihme, että hän on saanut mitään julkaistua.
Todellakin kirja, jota en olisi voinut jättää lukematta. Nyt tekisi mieli lukea uudestaan Hobitti, Taru sormusten herrasta, Silmarillion ja etenkin tutustua Christopher Tolkienin editoimaan Tolkienin kuoleman jälkeen julkaistuun materiaaliin.
torstai 7. toukokuuta 2009
Mona Nilsson: Ihmiskunta ja langaton peli
HouseProtector/EMF-Books 2005
Alkuperäiskielinen nimi: Spelet om 3G
Sivuja: 272
Muut kirjoittajat: Tytti Enroth-Nortes, Christian Blom, Mirja Ruokoranta, Risto Juusela
Muuta: Kirja kertoo sähkömagneettisen säteilyn terveysvaikutuksista, sille herkistyneistä ihmisistä ja viranomaisten ongelman vähättelystä sekä matkapuhelin valmistajien ja operaattoreiden ongelman peittelystä.
Kirja on erittäin kiinnostava ja nopealukuinen. Se herättää miettimään aihetta ja antaa monia esimerkkejä sähkömagneettisen säteilyn vaaroista. Tämän kirjan lukemisen jälkeen ei ihan heti tee mieli soittaa matkapuhelimella ainakaan ilman handsfree-laitetta.
Sitä jää vain miettimään vaihtoehtoja, joita kirjakaan ei tarjoa. Tavallisiin lankapuhelimiin palaaminen tuntuisi hölmöltä, mutta säteilyn ja langattomuuden lisääminenkin arveluttaa.
Alkuperäiskielinen nimi: Spelet om 3G
Sivuja: 272
Muut kirjoittajat: Tytti Enroth-Nortes, Christian Blom, Mirja Ruokoranta, Risto Juusela
Muuta: Kirja kertoo sähkömagneettisen säteilyn terveysvaikutuksista, sille herkistyneistä ihmisistä ja viranomaisten ongelman vähättelystä sekä matkapuhelin valmistajien ja operaattoreiden ongelman peittelystä.
Kirja on erittäin kiinnostava ja nopealukuinen. Se herättää miettimään aihetta ja antaa monia esimerkkejä sähkömagneettisen säteilyn vaaroista. Tämän kirjan lukemisen jälkeen ei ihan heti tee mieli soittaa matkapuhelimella ainakaan ilman handsfree-laitetta.
Sitä jää vain miettimään vaihtoehtoja, joita kirjakaan ei tarjoa. Tavallisiin lankapuhelimiin palaaminen tuntuisi hölmöltä, mutta säteilyn ja langattomuuden lisääminenkin arveluttaa.
tiistai 5. toukokuuta 2009
Inga Röning: Kohti Pystynyppyläin puhurivuoristoa
Tammi 2005
Sivuja: 551
Henkilöt: Kenkälaatikon Konsta, Böltsi, Tilliäinen, Arhippa, Löyhkä, Permel, Räyhy, Lipevä Läpiräähkä, lentäjäveteraani Tötteström ja Terho Aikapoika
Juoni: Röhelmäisen ullakolle muuttaa kummituslauma, jonka pienin jäsen Arhippa lähetetään pelottelemaan Konstalle, Böltsille ja Tilliäiselle. Arhippa ei ole kovin onnistunut kummitus ja meneekin ystävystymään pelottelun kohteidensa kanssa. Tätä eivät kummitukset voi suvaita, etenkään Löyhkä, joka on suunnitellut vallankaappausta kummituslaumassa. Kummitukset hyökkäävät Konstan kotiin, josta Konsta, Arhippa, Böltsi ja Tilliäinen lähtevät pakomatkalle ensin ullakon halki kohti Pähkinäkäkkärän jättimetsää ja sieltä Pystynyppylän puhurivuoristoon, jossa Kummitustietäjän - kaverusten ainoan toivon - uskotaan majailevan.
Muuta: Kirjalla on kyllä ansionsa ja loppua kohden jopa pidin siitä. Paikoin kuitenkin kirjailijan rönsyilevä ja runsas tyyli oli rasittava. Tuntui kuin kirjailija ei olisi osannut keskittyä siihen, mikä on oleellista, vaan kirjoittanut tarinaan kaiken. Mielestäni suurimman vaaran keskellä ei ole ollenkaan oleellista tarinan kannalta, onko Böltsi ollut joskus ihastunut. Samoin paikoin sitten oleelliset asiat tunnuttiin sivuutettavan vain pienellä huomiolla.
Kirjassa on myös hieman epäloogisuuksia, jotka häiritsivät. Tarina on liian laaja, eikä pysynyt aina kasassa. Aiheensa puolesta kirja sopisi hyvin noin seitsenvuotiaillekin, mutta pituutensa puolesta ei. Tiivistettynä kirja toimisi paremmin ja sen hyvät puolet pääsisivät paremmin esiin.
Kirjan lopussa Böltsin sukujuuret edustivat taas aivan turhaa nippelitietoutta ja Arhipan syntymäpäiväennustusta ei mielestäni oltu toteutettu kunnolla.
Sivuja: 551
Henkilöt: Kenkälaatikon Konsta, Böltsi, Tilliäinen, Arhippa, Löyhkä, Permel, Räyhy, Lipevä Läpiräähkä, lentäjäveteraani Tötteström ja Terho Aikapoika
Juoni: Röhelmäisen ullakolle muuttaa kummituslauma, jonka pienin jäsen Arhippa lähetetään pelottelemaan Konstalle, Böltsille ja Tilliäiselle. Arhippa ei ole kovin onnistunut kummitus ja meneekin ystävystymään pelottelun kohteidensa kanssa. Tätä eivät kummitukset voi suvaita, etenkään Löyhkä, joka on suunnitellut vallankaappausta kummituslaumassa. Kummitukset hyökkäävät Konstan kotiin, josta Konsta, Arhippa, Böltsi ja Tilliäinen lähtevät pakomatkalle ensin ullakon halki kohti Pähkinäkäkkärän jättimetsää ja sieltä Pystynyppylän puhurivuoristoon, jossa Kummitustietäjän - kaverusten ainoan toivon - uskotaan majailevan.
Muuta: Kirjalla on kyllä ansionsa ja loppua kohden jopa pidin siitä. Paikoin kuitenkin kirjailijan rönsyilevä ja runsas tyyli oli rasittava. Tuntui kuin kirjailija ei olisi osannut keskittyä siihen, mikä on oleellista, vaan kirjoittanut tarinaan kaiken. Mielestäni suurimman vaaran keskellä ei ole ollenkaan oleellista tarinan kannalta, onko Böltsi ollut joskus ihastunut. Samoin paikoin sitten oleelliset asiat tunnuttiin sivuutettavan vain pienellä huomiolla.
Kirjassa on myös hieman epäloogisuuksia, jotka häiritsivät. Tarina on liian laaja, eikä pysynyt aina kasassa. Aiheensa puolesta kirja sopisi hyvin noin seitsenvuotiaillekin, mutta pituutensa puolesta ei. Tiivistettynä kirja toimisi paremmin ja sen hyvät puolet pääsisivät paremmin esiin.
Kirjan lopussa Böltsin sukujuuret edustivat taas aivan turhaa nippelitietoutta ja Arhipan syntymäpäiväennustusta ei mielestäni oltu toteutettu kunnolla.
Tilaa:
Kommentit (Atom)