J.R.R Tolkien: Children of Húrin

HarperCollinsPublishers 2007

Sivuja: 313

Henkilöt: Húrin, Mordwen, Túrin, Lalaith, Nienor, Finduilas

Juoni: Túrin on perheensä vanhin lapsi. Hänellä on sisko, Lalaith, joka kuolee lapsena. Túrinin isä lähtee sotimaan Morgothia vastaan ja joutuu vangiksi. Húrin uhmaa Morgothin mahtia, ja Morgoth kiroaa hänet ja hänen sukunsa.

Itäläiset ovat hyökkäämässä Húrinin ja hänen äitinsä Mordwenin kylään. Mordwen on raskaana ja hän lähettää poikansa haltioiden luokse turvaan Doriathiin, ettei tämä joudu orjaksi. Haltioiden luona Túrin oppii yhtä taitavaksi kuin haltiat. Ikävän välikohtauksen seurauksena hän kuitenkin päättää hylätä uuden kotinsa ja liittyy metsissä vaelteleviin lainsuojattomiin.

Lainsuojattomien luota hän lopulta monien vaiheiden kautta Nargothrondiin, haltioiden luokse. Siellä hän saa osakseen haltianeito Finduilasin rakkauden. Nargohtrond joutuu kuitenkin örkkien ja lohikäärme Glaurungin hyökkäykseen ja tuhoutuu. Finduilas joutuu vangiksi. Túrinilla on mahdollisuus pelastaa hänet, mutta lohikäärmeiden valheiden ansiosta hän lähtee etsimään äitiään ja sisartaan, Nienoria, joka on jo varttunut aikuiseksi.

Sisar ja äiti ovat kuitenkin paenneet kotoaan etsimään Túrinia. He ovat paenneet haltioiden luokse Doriathiin, josta he kuitenkin jatkavat etsintäänsä kuullessaan uutiset Nargothrondin tuhosta. Nargothrondissa Nienor joutuu lohikäärmeen valheiden uhriksi ja pakenee metsään. Túrin löytää hänet muistinsa menettäneenä ja nimeää hänet Ninieliksi. He rakastuvat ja avioituvat ja kaikki paljastuu vasta kun Túrin surmaa heidä kotiaan uhanneen lohikäärme Glaurungin. Nienor syöksyy jokeen ja Túrin miekkaansa.

Muuta: Heti alussa tarinassa tuntui olevan jotain tuttua. Kirjan keskivaiheilla keksin sen muistuttavan Kullervon tarua Kalevalasta. Sama tarinahan se onkin. Sama synkkyys, lohduttomuus ja epätoivo. Alusta pitäen tietää, että tarina ei voi päättyä hyvin.

Teksti tuntui jotenkin viimeistelemättömältä, mutta loppuvaiheessa tapahtumat veivät enemmän huomiota, eikä tekstin viimeistelemättömyys enää niin häirinnyt. Kirja on Christoper Tolkienin editoima ja jäin miettimään olisiko teksti ollut parempi, jos Tolkien itse olisi viimeistellyt sen. Samalla surin kaikkia niitä muita tarinoita, joita hän ei koskaan saanut valmiiksi.