Lian Hearn: Otorin Klaanin tarina I Satakielilattia

Otava 2003, 2002

Alkuperäiskielinen nimi: Across the Nigtingale Floor

Sivuja: 320

Henkilöt: Otori Takeo (Tomasu), Kaede, Otori Shigeru, Iida Sadamu, Muto Kenji

Juoni: Tomasu on elänyt koko elämänsä äitinsä, isäpuolensa ja sisarpuolensa kanssa pienessä kylässä. He ovat kätkettyjä, joita Iida Sadamu vainoaa ja kun Tomasu on 15 kylään hyökätään Tomasun poissa ollessa. Otori Shigeru pelastaa Tomasun Iidan miehiltä, ottaa tämän ottopojakseen ja antaa tälle nimeksi Takeo. Shigerun luona Takeo saa oppia, että hän kuuluu Heimoon, jolla on erityisiä kykyjä, ja että vain hän on kyllin taitava salamurhaaja tappaakseen Iida Sadamun ja vapauttaakseen ihmiset tämän hirmuvallasta.

Kaede on myös Iida Sadamun uhri. Hän on panttivankina Noguchin klaanissa. Hän on oppinut, ettei elämä ole helppoa ja vihaa katkerasti Iidaa, Nogucheja ja useimpia miehiä. Otorien ja Noguchin klaanien välille suunnittellaan liittoa ja Kaede päätetään naittaa Otori Shigerulle. Shigeru näkee tämän hyvänä suunnitelmana viedä Takeo pääkaupunkiin, jossa tämä voisi murhata Iidan. Naimisiin hän ei aio mennä, koska on vannonut uskollisuuttaan toiselle.

Takeo ja Kaede rakastuvat ja Iidakin saa surmansa, mutta ei sen toimesta, jota olisi voinut ajatella. Takeo lähtee Heimon mukaan saattamaan oppinsa loppuun.

Muuta: Hyvä ja kaunis kirja. Toisinaan tyyli oli vain ikävän rikkonainen. Ensimmäinen osa oli hyvä kokonaisuus, mutta toisaalta olisin kaivannut jonkinlaista johdantoa seuraavaan. Nyt tämä osa tietyllä tavalla toimii itsenäisenäkin.

Muinainen Japani on luotu uskottavasti ja hyvin. Itselleni jäi vain vieraaksi kunniakäsitykset ja naisen aseman heikkous. Suurin osa Kaeden osuudestakin oli vain kärsimystä siitä, ettei hän pystynyt vaikuttamaan omaan kohtaloonsa, vaikka lopulta osottautuikin sen herraksi.

Rakkaustarina jäi pinnalliseksi. Minä kun en usko rakkauteen ensisilmäyksellä ja tässä ei mielestäni pääparin välille luotu tarpeeksi jännitettä. Ehkäpä seuraava osa korjaa asiaa, joskin luulen, että vahinko on jo tapahtunut.

Toisaalta hyvin surullinen kertomus, jossa oli hyvin paljon luopumista ja vain vähän iloa. Aion kyllä lukea seuraavankin osan.