Otava 2009, 2007
Sivuja: 681
Alkuperäiskielinen nimi: Sepulchre
Juoni: Meredith etsii menneisyyttään Ranskassa samalla kun tekee taustatyötä Debussyn elämänkertaa varten. Apunaan hänellä on vain vanha valokuva ja pianosävellys.
Meredithin tarinan ohella kerrotaan tarinaa Leoniesta, Anatolesta ja Isoldesta, joiden elämää Isolden entinen rakastaja varjostaa. Leonien, Anatolen ja Isolden elämästä löytyy yhteys myös Meredithin valokuvaan.
Muuta: Puolessa välissä kirjaa kyllästyin henkilöiden järjettömyyteen täysin. Sen jälkeen lukeminen oli yhtä tuskaa, mutta loppuun se tuli luettua.
Tuntuu kuin kirjailijalla olisi pakonomainen tarve hyödyntää olemassa olevia tarinoita ja yrittää liittää niihin vielä suurempia tapahtumia. Ei siinä sinänsä mitään vikaa, jos tekee sen onnistuneesti, mutta kirjailija ei siinä mielestäni ole onnistunut. Kirja olisi saattanut olla jopa parempi ilman näitä viittauksia.
Kirjan tarot-viittaukset ovat mielestäni liian kevyitä ja epämääräisiä hieman tarotteja tuntevalle. Musiikilliset viittaukset olivat onnistuneet mielestäni paremmin, mutta musiikista en mitään tiedäkään. Luulisin, että musiikkia vähänkin tuntevalle, ne tuntuisivat yhtä epämääräisiltä kuin tarot viittauksetkin.
Juoni tuntuu muutenkin pysyvän vain hatarasti koossa ja loppuhuipennus oli mitään sanomattomin aikoihin. Ei lisää tätä, ei koskaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti