Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja

Gummerrus 2002, 1949

Sivuja: 374

Alkuperäiskielinen nimi: I Capture the Castle

Mortmainin sisarukset Cassandra ja Rose asuvat vanhassa ränsistyvässä linnassa yhdessä isänsä, veljensä, äitipuolensa ja Stephenin kanssa. Isä on kirjailija, mutta kadottanut luomiskykynsä. Äitipuoli Topaz on muotokuvamalli ja taiteilija. Stephenin äiti oli linnan palvelusväkeä ja jäänyt Mortmainien perheeseen ikään kuin kasvatiksi äitinsä kuoltua.

Kirjan kertojana toimii 17-vuotias Cassandra, joka kirjoittaa perheen elämästä päiväkirjaan. Rose on 21 ja Thomas-veli 15. Elämä linnassa on aika tavanomaista ja köyhää, mutta sitten naapurustoon muuttaa amerikkalaissyntyiset veljekset, joista vanhempi on perinyt Scoatneyn kartanon lähistöltä.

Rose on kovin kyllästynyt köyhyyteen ja näyttääkin käyvän hyvin, sillä veljeksistä vanhempi rakastuu Roseen ja Rose tähän. Ongelmia seuraa, kun Cassandrakin huomaa olevansa rakastunut Simoniin ja selviää, ettei Rose ehkä välitäkään Simonista.

Kirja oli puoleen väliin saakka erittäin viihdyttävää ja mukavaa luettavaa. Henkilöt vaikuttivat todella hauskoilta ja pidettäviltä. Stephen nyt tosin oli aika reppana ja Rose vähän tylsä, mutta tarinassa tuntui olevan ainesta. Kun molemmat sisarukset alkoivat vaikuttaa rakastuneilta samaan veljekseen, joka kaiken lisäksi oli niistä veljeksistä se mielestäni tylsempi, alkoi kirja hieman pitkästyttää.

Loppuratkaisu oli yllättävä ja mukavan avoin. Kirjalle miltei toivoisi jatkoa, joka ei jatkaisi puolen välin jälkeen alkaneella imelällä linjalla vaan alun hauskalla. Minun olisi tehnyt mieli antaa tyhjäpäiselle ja ajattelemattomalle Roselle kunnon selkäsauna. Sen verran paljon kyseisen henkilön käytös minua kirjan lopussa ärsytti.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin enemmän miellyttävä lukukokemus, kuin pettymys.